Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Eilen se sitten tapahtui

Meillä juuri päiviä tai muutama viikko sitten läheisen menetyksen johdosta vielä asia vieras. Itse en ole kunnolla osannut edes itkeä, mutta siskoni itkee minunkin puolesta. Olen ollut meidän perheessä ja varsinkin siskooni verrattuna aina se tuki ja turva joka hoitaa käytännön asiat. Näin minulle jäi nytkin äidin asioiden hoitaminen. Aamu meni soitellessa kymmeniä puheluita joissa ilmoittaa äitini pois menosta. Onneksi kävin perjantaina hautaustoimistossa hoitamassa siihen liittyvät asiat kuntoon. Helpottaa paljon velvollisuuksiani jälkikäteen. Ei ollut mitenkään äidin noin pikainen kuolema vielä silloin tiedossa, mutta halusimme siskoni kanssa siellä jo käydä asiat hoitamassa. Muutamia tunteja myöhemmin äidin tila huononi oleellisesti ja aamuyöstä tuli tuo puhelinsoitto. En ehtinyt äidille edes jättää kunnollisia jäähyväisiä kun torstaina Terhossa vielä kävin. Sovittiin vain äidin kanssa, että tulemme taas katsomaan lauantaina. Emme ehtineet vierailla enää äidin luona hänen ollessa elossa. Toivottavasti äiti kuitenkin tuntee ja näkee miten paljon me häntä kaivataan ja rakastetaan, vaikka ei meitä kuolinvuoteelleen saanutkaan. Hoitaja kertoi olleensa loppuun saakka äidin vierellä, pitäneen kädestä kiinni ja laulaneensa hänelle. Uskon ja toivon, että asia oikeasti oli noin eikä tuolla vain omaisen suruja koiteta jollakin valheella lievittää ja äidin ei tarvinnut lähteä kaukaisuuteen yksin. Voimia, paljon voimia varsinkin juuri läheisensä menettäneille kun asiat on vielä hoitamatta ja hautajaisetkin pitämättä. Yleensä hautajaisten jälkeen pahin hieman jo helpottaa ja pystyy tekemään ja ajattelemaan jo muitakin asioita kuin sitä äidin kuolemaa joka koko ajan mielessä joka hetki, joka tunti.
Jane | 31.7.2006 klo 14:22:18