Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Äidin ikävä
Minä olen menettänyt äitini 3 viikkoa sitten ja olen alkutaipaleella vasta surutyössä. Minä uskon että ikävä äitiä kohtaan on nyt loppuelämäni läsnä. Niinkuin kaikki muutkin tapahtumat elämässä jäävät meihin osaksi ja muokkaavat meistä niitä joita olemme. Surulle on oma paikkansa ja sen pitää antaa olla siellä. Iloisille tapahtumille on omat paikkansa ja niiden olemassa oloa ei saa vähätellä eikä unohtaa vaikka suru on tullut.En haluakaan milloinkaan elää päivää jolloin äiti ei tulisi mieleenikään. Hänen kuulukin tulla koska hän on äitini. Mutta äitini ajatteleminen ei nytkään tunnu minusta pahalta. Kun ajattelen itseäni äidittömänä lapsena, se tuntuu pahalta tai lapsiamme ilman isoäitiä. Äiti ennen kuolemaansa oli niin kipeä, että hän varmasti oli itsekin valmis lähtöön kun paluuta terveeseen elämään ei enää ollut. Jos ei olisi sitä syövänperkelettä tullut... Jossittelu tekee vain pahan mielen.
-louhinen
- Äidin ikävämaami73
- Re: Äidin ikäväTulenliekki
- Re: Äidin ikäväsoikku
- Re: Äidin ikävämaami73
- Re: Äidin ikäväEnkelintytär
- Re: Äidin ikävälouhinen
- Re: Äidin ikäväkaipaava