Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Yleistä syövästä

Re: Miten kertoa pienille lapsille?

Minä kerroin lapsilleni heti kun sain tietää diagnoosini viime kesän lopulla....lapset olivat tuolloin iältään 5, 9, 11 ja 14 vuotiaat sekä pienin, joka oli vauva ja varmasti onnellisimmassa asemassa, vailla huolen häivää. Kyllä minä ainakin kerroin heti, että lääkärit hoitavat minut kuntoon ja että syövästä tosiaan nykyään on suuri mahdollisuus parantua...eikä se edes ole valehtelemista, tottahan se on. Omasta tilanteestani en tuolloin vielä hirmuisesti tiennyt, mutta itsestään selvyytenä heille kerroin että minut hoidetaan kuntoon, muu ei tule kysymykseenkään. Kyllähän nuo isommat lapset, jotka enemmän ymmärsivät, itkivät ja pelkäsivät kovasti puolestani, mutta pikkuhiljaa aina kun tietoa tuli lisää, hekin sopeutuivat ja rauhoittuivat, elämähän jatkui kuitenkin tuttuja uriaan, koulussa ja harrastuksissa sekä suhteellisen normaalina kotonakin.
Koin kuitenkin alusta asti omalla kohdallani, että minun on aivan pakko kertoa lapsille totuus, silä olin itse niin peloissani ja sekaisin, että olisivat vaistonneet kuitenkin jotain olevan pahasti pielessä ja kehitelleet itse omassa päässään vastauksia, joten halusin heidän tietävän missä mennään. Jokaiselle tietenkin juteltiin oman iän tuoman kypsyyden mukaan ja kyllähän on yhdessä itketty surua ja nyt myöhemmin myös ilon kyyneleitä, kun on kontrolleista tullut hyviä tuloksia. itsekin surin sitä, että lapseni joutuvat näin pieninä tällaisten asioiden eteen, mutta minkäs teet, elämä heitti tällaisen eteen, siitä vain täytyy meidän koko perheen parhaamme mukaan selvitä. Kyllähän jokainen tietenkin toivoo omille lapsilleen mahdollisimman tasaista ja onnellista lapsuutta vailla isoja kriisejä, mutta aina ei vain mene niin.
Koita pysyä itse rauhallisena kun kerrot asioista, lapset vaistoavat oman mielentilasi. Ja luota siihen että kyllä he loppujen lopuksi ovat sitkeää tekoa, sinun lapsesi.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, valoa ja aurinkoa elämääsi:)
cry | 16.5.2008 klo 13:11:02