Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Yleistä syövästä
Hyväntahtoista vähättelyä...
Olen törmännyt toistuvasti ns. hyväntahtoiseen vähättelyyn koska minulla on VAAN melanooma.Kaikki alkoi siitä kun näytin hoitajille ja sittemmin lääkärille muuttunutta luomea. Olin varma että siinä on syöpä. Hoitajien mielestä ei näyttänyt siltä, ja lääkäri oli vastentahtoinen edes poistamaan luomea, mutta suostui siihen kun sanoin että se pitää poistaa. Kokoajan asenne oli se ettei siinä mitään ole, mutta poistetaan ko halutaan.
Aikanaan tuli vastaus patologilta, lääkäri soitti kotiin ja sanoi että löydös oli maligni, missään vaiheessa se ei puhunut syövästä, itse kysyin onko se siis syöpä, niin lääkäri sanoi että on pahanlaatuisia muutoksia, mutta vaan pinnallinen ja on helposti poistettavissa leikkauksella. Ja sen jälkeen kaikki olis kuin ennenkin. Kysymyksiini hän ei osannut vastata vaan sanoi että kirurgi aikanaa kertoo enemmän.
Tuli leikkauspäivä, minuun suhtauduttiin kuin mihin tahansa iholeikkauspotilaaseen, syövästä ei puhtuttu. Haava ei parantunutkaan odotetusti, kaikkien katse kääntyi haavaan, ei minuun syöpäpotilaaseen. Missään vaiheessa kukaan ei kysellyt kuinka voin, miltä tuntuu kun on todettu syöpä jne. En saanut mitään infoa, eikä kukaan kertonut kenen puoleen kääntyä syöpäasiassa. Olin pelkkä haavapotilas.
Myöhemmin poistettiin lisää luomia, sama lääkäri joka poisti melanoomaluomen, sanoi ettei noita luomia hyövytä poistaa, ei ne näytä syöpäluomilta, mutta uskoako enää kun aijempi arvaus meni väärin. Lääkäri ei kysellyt kuinka voin, ketään ei kiinnostanut henkinen tilani. Etsin itse tietoa ja löysinkin.
Hoitohenkilökunta lukuun ottamatta syöpäpolia on suhtaunut minuun kylmästi, minullahan on vaan melanooma, toisilla on paljon vakavampia syöpiä, tässä on niin hyvä ennuste jne.
Eikö minulla ollut oikeutta surra kohtaloani? En tosin ole edes surrut, olen mennyt mukaan siihen positiiviseen hömppään, että mulla on vaan melanooma, thats it, ei se maailmaa kaada eikä minuakaan.
Moni on alkuun kuullessaan syövästä päivitellyt mutta kun kuulevat etten tarvi sytostaatteja enkä sädehoitoa niin eihän mulla sitten ole mitään hätää. Vaikka puolivuotta meni jalan haavaa hoitaessa, eihän se ole mitään kun syöpä saatiin pois. Varmasti ihmiset tarkoittavat hyvää, viljellessään positiivisuutta, mutta se myös satuttaa. Minulla ON syöpä, se ei tappanut, mutta se säikäytti. Tuntuu pahalta kun minuun suhtaudutaan vaan-melanooma-ihmisenä. Olisiko ollut henkisesti helpompaa sairastua vaikka rintasyöpään, saada kaikki mahdollinen tuki ja lohtu? Nyt olen jäänyt vaille kaikesta tuosta. Olen luultavasti katkera ja kateellinen muiden saamasta huomiosta, mutta kun satuttaa niin satuttaa.
Tämä puheenvuoro voi herättää negatiivisia ajatuksia, moni ei tykkää että surkutellaan, ja olisi vain onnellinen minun kohtalostani. Mutta halusin tuoda esiin tällaisenkin puolen asiasta. Aina ei ole helppoa kun menee ns. liian hyvin.
- Hyväntahtoista vähättelyä...melanooma
- Re: Hyväntahtoista vähättelyä...Torppari