Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Yleistä syövästä
Syöpäkö taistelulaji?
Syöpä vei läheisimpäni, kaikkeni, lasteni isän muuta vuosi sitten. Jo sairauden aikana ja nyt muutaman vuoden hänen kuolemansa jälkeen olen nähnyt lukuisia lehtien lööppejä ja lukenut lukemattomien pienempien ja suurempien julkkisten kertovan sairaustarinoitaan. Aina toistuu se sama mahtava ylevä tarina taistelusta, johon on ryhdytty. Kuinka hienoja nämä ihmiset tuntuvan olevankaan, paljon meitä tavallisia yksinkertaisia kuolevaisia korkeammalla tasolla. Ja kuinka hoitohenkilökuntaa kiitellään hienosta kohtelusta, jota on saatu. Minun kokemukseni syövästä (ja siinä oli kyse todella rankimman lajin syövästä, johon ennusteen mukaan edelleen kuollaan noin vuoden kuluessa diagnoosista) olivat niin toisenlaisia. Hämmennystä, hätää, rakkautta, tietoisuutta siitä, etten voi tehdä mitään, hänellä on edessään kuolema, elämän haurauden kokemista, hätä lasten kohtalosta. Hoitohenkilökunnan tuesta ja empatiasta ei ollut usein tietoakaan, kukaan ei kertonut, miten olisin saanut apua osittain halvaantuneen puolisoni päivittäisessä hoitamisessa. Jäimme yksin, myös ns. läheiset katosivat ympäriltä. Kuolema kun on niin vaikea asia kohdata.Viimeinen hengähdys sylissäni. Siitä ei lööpeissä kirjoitettu.
Minulle on aina jäänyt epäselväksi, mitä se on kun ryhdytään taistelemaan syöpäsairauden kohdalla. Ja mitä ihmettä se ainainen tarina "aina on toivoa" tarkoittaa? Aina ei todellakaan ole toivoa, kuolema tulee armottomasti, elämä muuttuu täydellisesti, pohja, jolle olet elämäsi rakentanut, on vääjäämättömästi poissa. Mutta siitä huolimatta elämä on itselläsi edelleen elettävänä.
- Syöpäkö taistelulaji?kokenut
- Re: Syöpäkö taistelulaji?Hempukka
- Re: Syöpäkö taistelulaji?Tiltu_R
- Re: Syöpäkö taistelulaji?tiina46
- Re: Syöpäkö taistelulaji?Kirsikka