Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Yleistä syövästä

Re: Kantasolun sisar luovuttaja

Nyt huomaan ajattelumme eron. Minä näen, että oli luovuttajana vanhempi tai sisar, niin itse luovuttajan rooli ei aiheuta sen suurempia paineita sairaan lapsen tai sisaren tukemisessa tai tilanteen kestämisessä. Sama huoli ja henkinen kova paine rakkaan ihmisen sairastaessa ja kuoleman uhatessa on vaikka ei ole toiminut luovuttajana. Päinvastoin näen edelleen, että luovuttajan rooli toisi jopa huojennusta omalla tavallaan. Tilaisuutta auttaa enemmän kuin muut voivat.

Minullakin on vastoinkäymisiä elämässäni paljon muitakin kuin mitä edellisessä viestissäni koin välttämättömäksi paljastaa. Kovin tuttua on siis, että joku asia jossain kohtaa on se joka katkaisee kamelin selän. Kun vastoinkäymisiä kasaantuu riittävästi, huomaa sitten jonkun niistä vievän ne viimeisetkin voimat. Ja kroppa sekoaa ja ilmaantuu fyysiset oireet. Tyttäreni ei voi vielä rehvastella paljoilla kokemuksilla eikä iällä, silti häntä piti hoitaa masennuksesta ja kuvailemistasi öisistä paniikkihäiriökohtauksista. Silloisen ala-astelaisen oli rankaa katsella kotona vierestä reilun vuotta vanhemman veljensä totaalista halvaantumista, puhekyvyn katoamista, kivuliaita lihaspasmeja, epileptisiä kohtauksia, limaimuja, letkuruokintaa,tukehtumiskohtauksia, sokeutumista, hengityskatkoja jne. Hän ei kelvannut luovuttajaksi aikanaan, joka sinällään aiheuttaa omat kurjat huonommuuden ja pettämisen tunteensa sekin. Ja koska tuleva varhainen kuolema veljelle oli täysin varma sairauden toivottomuuden takia, päivät olivat alituista pelkoa hänelle siitä kuoleeko veli hänen viereensä ja kauhukuvia siitä, millä tavoin. Vastaavasti me vanhemmat hoidimme raskasta laitoshoitoa vaativaa lastamme kotona viitisen vuotta herkeämättä, ja kotonaan hän kuolikin. Henkisesti ja fyysisesti todella rankkaa, eikä luovuttajana toimiminen olisi tilannetta voinut vaikeammaksi tehdä. Korkeintaan tuonut jotain toivoa.

Perhesiteet ja perhedynamiikka tietenkin vaikuttavat siihen, kuka saa ja kuka joutuu enemmän tukemaan sairastavaa. Ei minusta niinkään se, kuka on luovuttanut solujaan. Ehkä olet saanut osaksesi enemmän kuin jaksaisit. Ehkä kertyneet vastoinkäymiset alkavat olemaan liikaa. Sisaresi tilanteen kääntyminen huonompaan syövän uusiessa luonnollisesti laittaa elimistösi taas hälytystilaan joka näkyy levottomuutena ja masennuksena ja muina fyysisinä häiriöinä. Hyvä, että tiedostat sen ja toivottavasti haet jaksamiseesi apua. Tarvit voimia itsekin, jaksaaksesi tukea sisartasi. Parasta teille toivoen.
tiltu | 24.3.2007 klo 18:12:48