Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Elämä syövän jälkeen

Re: Musta aukko

Hei Tigerlily!

Saitko nostettua itseäsi valoon? Joulu oli ja meni, sain sen taistelua säteiden odotuksessa, ja nyt kun säteet ovat ohi, odotan Suurta Tuntematonta eli Elämää syövän jälkeen. Onneksi tässä on pari viikkoa aikaa toipua ja vetää happea, koota ajatuksiaan taas työelämää ja ns. terveitä ystäviä varten.

Minusta oli aika terapeuttista ajella sädehoidoissa, siinä oli aikaa ajatella vain ja ainoastaan itseään. Huomasin piehtaroivani kyynelissä, heti kun kuulin jostakin koskettavaa musiikkia, ja viikonloppunakin löysin itseni itkemästä, kun katsoin parhaita paloja Grammy-gaaloista.

Se ei ollut se Melissa Etheridgen osuus (rintasyöpää sairastanut Melissa lauloi kaljussaan) vaan Aretha Franklin laulamassa Nessum Dormaa, aariaa, joka oli muodostunut Luciano Pavarottin tavaramerkiksi. Mikä valtava voima, mikä hirmuinen lämpö ja elämänkokemus hehkui Aretha Franklinin äänessä, miten uskomaton elämys nähdä "soul diiva" paikkaamassa oopperalavojen "diivaa", suurta tenoria, jonka haimasyöpä oli tuolloin antanut ensimmäiset merkit itsestään.

Enpä tiedä, jotenkin se esitys, sen kuunteleminen ja katseleminen toi mieleen sen, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta ja että jokin myönteinen yllätys voi odottaa minuakin taas raskaimman jälkeen. Arethan heittäytyminen aariaan - kuka tahansa ei olisi Pavarottin saappaisiin uskaltanut - oli aivan uskomatonta, ja antoi taas luottamusta siihen, että "uudestisyntyminen" vaikkapa sitten arkiseen työelämään on mahdollista.

Näillä miettein, uutta elämänvaihetta ounasteleva

Karhutar
Karhutar | 6.2.2008 klo 15:06:17