Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Elämä syövän jälkeen
Re: Musta aukko
Heippa taas kohtalotoveri,Taidetaan kulkea samoja polkuja ja kohdata samoja asioita matkallamme.
Minullakin on vaikeuksia hahmottaa tätä nykyistä tilannetta vaikka kaiken pitäisi olla olosuhteisiin nähden ihan hyvin nyt.
Olen toki kiitollinen ja olo on huojentunut mutta on kuitenkin tosi vaikea saada otetta mistään.
Viime joulusta en oikeastaan edes muista mitään-juuri saadun syöpätiedon vuoksi ja niinpä luulin, että tänä vuonna laittaisin suurella riemulla ja antaumuksella joulua mutta kuinkas kävikään?
Mua ei liikauta mikään-tuntuu, ettei minun joulussa ole nyt ollenkaan kyse perinneruuista tai lahjoista vaan ajatukset liikkuu edelleen jossain ihan muissa sfääreissä.
Haluaisin vain olla hiljaa jossain...omien ajatusteni kanssa.Vaikka toisaalta olen ollut niiden kanssa koko vuoden ja nyt voisi olla aika jollekin muulle.Mille?
Tavallaan olen myös nyt tajunnut sen, että kaikki mun voimat on huvenneet tän vuoden aikana ja tunnen nyt olevani todella väsynyt.Kai sitä on sinnitellyt ja pinnistellyt voimiensa äärirajoilla koko vuoden kun on tiennyt, että tää kaikki täytyy läpikäydä. Aina on ollut joku labra,röntgen tai lääkärissäkäynti sellainen etappi johon on tähdännyt.Nyt on ikäänkuin tipahtanut orpona jonnekin vieraalle planeetalle - mukana tieto siitä,että syöpä on tällä erää voitettu.
Mitä nyt teen...kaikki ei kuitenkaan ole kuin silloin ennen.
Ja ehkä hyvä niin.
Kyllä tämäkin joulu tulee olemaan erilainen.Mutta jotenkin lempeä ja samalla vakava.Ehkä on vain hyväksyttävä se, että tällaiset kokemukset jättävät meihin pysyviä jälkiä...ei vain niitä leikkausarpia vaan todella syviä arpia sisimpään.Ja niiden kanssa on vaan opittava olemaan.Hyväksyttävä muutos.
Elämä on ihmeellistä-sairaus voi olla portti uusiin sielun maisemiin.
Olen joskus ajatellut, että ehkä minäkin olen niin kovapäinen, että tarvitaan tällaiset järeät aseet käyttöön, että minunkin silmät avautuisivat katsomaan asioita hieman eri vinkkelistä.Kaikilla meillä on omat vastoinkäymisemme täällä,osalle meistä ne tulee sairauden muodossa.Mutta tarkoitus kai olisi, että kaikesta kokemastamme me aina jollain tavalla voisimme jotain oppia.
Ehkä joulutkin tästä eteenpäin merkitsevät jotain ihan muuta kuin aiemmin.Ja jos tunnemme hukanneemme itsemme niin ehkä ilo on sitä suurempi kun taas jossain vaiheessa löydämme itsemme uudelleen-entistä vahvempina.
Paljon ajattelemisen aihetta on tämä vuosi minulle tarjonnut mutta tavallaan olen onnellinen siitä,että olen saanut kokea tämän kaiken,selvinnyt tähän päivään ja oppinut paljon ainakin itsestäni.Syöpä pakottaa meidät katsomaan itseämme rehellisesti silmiin,olemaan juuri niin heikko kuin on,ottamaan apua vastaan-jopa pyytämään sitä ja kiittämään siitä.
Ja näin jouluna;me saamme olla juuri siellä elämän alkulähteellä ja levätä,kerätä voimia ja uskoa siihen,että uusi vuosi on parempi.Näin ainakin haluan uskoa tapahtuvan kaikille niille,jotka ovat samassa vaiheessa Tigerlilyn ja itseni kanssa.
jouluisin miettein
vapaa pudotus
- Musta aukkoTigerlily
- Re: Musta aukkovapaa pudotus
- Re: Musta aukkopunaviini
- Re: Musta aukkomarja-liisa
- Re: Musta aukkoTigerlily
- Re: Musta aukkoIlona
- Re: Musta aukkoTigerlily
- Re: Musta aukkoKarhutar
- Re: Musta aukkoTigerlily
- Re: Musta aukkoKirsikka
- Re: Musta aukkoIlona