Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Hoidot ja seuranta
Re: hyväksy ?
Tuttuja nuo ahdistuksen tunteet. Välillä on päiviä, että selviää ihan hyvin, mutta viimeaikoina on alkanut melankolia hiipimään kuvioihin.( munasarjasyövän toteamisesta kulunut 9kk) .Huolta aiheuttaa tietämys, ettei itse pysty hallitsemaan elämäänsä terveyden/sairauden suhteen ja surua epätietoisuus siitä kuinka tässä lopulta käy. Eniten ehkä surettaa alaikäiset lapset, että kuinka heidän elämänsä sujuu pahimmassa skenaariossa eteenpäin.
Jos joitakin asioita toivoisin oppivani vielä tässä elämässä, niin se olisi pienistä asioista iloitseminen ja yhden asian kerrallaan ottaminen.
Sairauden hyväksyminen on tosiaan vaikeaa ja sen käsittäminen, mitä ylipäätään on tapahtunut. Haavoittumattomuuden illuusio on karissut pois. Nykyisin ihminen hakee elämyksiä ja nautintoa. No, elämys tämä sairastuminen on jollain tasolla ollut, mutta ei todellakaan mikään nautinto.:)
Ymmärrän hyvin sen, että itseään tarkkailee jatkuvasti ja välillä ahdistaa kun ei tiedä varmasti johtuuko esim. satunnaiset vihlaisut taudista vai kuuluvatko ne sytojen tai esim.leikkauksen jälkeisiin tuntemuksiin. Jotkut isommista leikkauksista toipuneet ovat kertoneet kipuilujen kestäneen ainakin vuoden verran.
Itse saan lohtua ainakin hetkittäin siitä, että on lääkärien huoli seurata ja kontrolloida;tosin topakka ja avoin täytyy olla ja vaatia tutkimuksia (jos niistä nyt sitten jotain sattuu ymmärtämään..) Jokainen tautitapaus on yksilöllinen. Jokaisella on myös omat tapansa selviytyä ;minulla ne ovat perhe ja arjen pyörittäminen!, koirat, luonto, liikunta ja sairaudesta puhuminen. Mielekkään tekemisen löytäminen on tärkeää.
Kyllähän sitä tuntuu, että oli elämä ennen sairautta ja sairauden jälkeen. Elämä voi kapeutua aikalailla. Jos masentuu, on siihen saatavilla lääkitystä.Tärkeää on huolehtia peruskunnon ylläpitämisestä, että jaksaa mahdollisesti vielä eteentulevat hoidot.
Olen miettinyt myös sitä miten olisin jaksanut tautidiagnoosini sulattamisessa nuorempana. Näin keski-iässä hyväksyminen on ehkä hivenen helpompaa, mutta ei helppoa missään nimessä.
Olen hengessä mukana!
- hyväksy ?ristiinax
- Re: hyväksy ?toiveikas
- Re: hyväksy ?ristiinax
- Re: hyväksy ?toiveikas
- Re: hyväksy ?ristiinax
- Re: hyväksy ?Ronja Ryövärintytär
- kroonisuustoiveikas
- ristiinaxRonja Ryövärintytär
- Re: hyväksy ?räpsy
- Re: hyväksy ?Äkäinen Pikku Myy