Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: "se on 99 prosentin varmuudella munuaissyöpä..."

Terve, kohtalotoveri. Minulla on munuaissyöpä leikattu 2002. Vasen munuainen, virtsanjohdin ja pala rakosta. Sen jälkeen on hoidettu rakon kasvaimia muutama kerta ja nyt on pari vuotta ollut rauhallinen vaihe. Keväällä todettiin virtsaputken ahtauma ja odottelen aikaa laajennukseen ja samalla muuhun kontrolliin.

Ei kannata suunnitella hautajaisia eikä muutenkaan hätääntyä. Tietysti on yksilöllistä kuten aina, mutta tästä taitaa parantua suht mukavasti eikä oikein pahasti metastaasejakaan tapaa esiintyä. Tietysti se on kova pala hyväksyä että tällainen kaveri elämään tulee, mutta ei pidä toivoa menettää.

Vasta kun tiedät, millainen kasvain on ollut, voi alkaa pohtimaan, mitä se merkitsee elämälle ja tulevaisuudelle. Niitäkin kasvaimia on aika monentyyppistä, toivotaan että sullakin olisi sellainen epiteelissä oleva, eli siinä sisäpinnan solukossa, eikä sellainen joka on lävistänyt elimiä.

Muita hoitoja ei ole tarvittu kuin se rakon elektrokoagulaatio kolme kertaa ja viimeisellä kerralla rakossa oli sytostaattihuuhtelu. Rakko on vähän kärsinyt hoidoissa ja pissaaminen on sellaista paineetonta liruttelua ja vöälillä tiheästi on käytävä pissalla, mutta ei muuta haittaa sen puoleen.

Läheisillä on ollut kielto päällä. Mies ei puhu koskaan syövästä ja sanoo, ettei sitä ole ollutkaan. Lapset (isoja)juttelevat realistisesti, mutta mieluiten ovat juttelematta. Että itse on pitänyt kantaa huolet siitä ja lohduttaa muitakin. Muistan kun leikkausaamuna menin miehen kyydissä sairaalaan, niin koko matkan huusi ja nalkutti joutavista asioista, se alkoi jo edellisiltana. Liekö yrittänyt sisua kohottaa vai mitä? Pelkäsiköhän eikä siksi antanut suunvuoroa? Hän aina reagoi vaikeuksiin sillä tavalla.

Jos tahdot, voimme kirjoitella enemmänkin. Ja tsemppiä odotteluun ja hoitoihin. Leikkaus on kohtalaisen iso, mutta ei mahdoton kestää...
amalia | 18.10.2006 klo 19:29:06