Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

"se on 99 prosentin varmuudella munuaissyöpä..."

...sanoi lääkäri lopetettuaan ultaäänitutkimuksen. Maksa, haima, sappi, toinen munuainen ja imusolmukkeet ok. Tuumori 9cm pituinen. Aika viipaletutkimukseen syövän levinneisyyden selvittämiseksi lähdetään järjestämään.

Oma reaktioni oli täydellinen shokki. Hyökkäsin sairaalaan hoputtamaan tutkimukseen ja hoitoon pääsyä. Istuin siellä päivän ja sain viipaletutkimuksen aikaa aikaistua parilla päivällä.

Kaikkein karuinta on, että viimeiset pari vuotta olen käynyt sairaalassa kohdun ja munasarjojen kasvainten vuoksi. Niitä on leikattu pariin eri otteeseen ja kuukausi sitten kaikki poistettiin. Kasvaimet olivat hyvänlaatuisia. Leikkauksesta toipuminen sujui hyvin lukuunottamatta vatsakipua. Ja mennessäni näitä lääkäriin valittamaan, keksi tk lääkäri kurkata sisäelimiä ja näki silloin "rakkuloita".

Ollappa tässä nyt hoidettavana ja leikattavana. Onnistuin välttämään sairaaloita ja lääkäreitä 40 ensimmäistä vuotta. Mutta nämä pari viimeistä ovat olleet aika intensiivistä tutustumista sairaaloihin ja taitaapa olla tämä tie aivan alkutaipaleella.

Mieheni järkyttyi tiedosta. Kun kerroin alle 10-vuotiaalle tyttärelleni meneväni jälleen leikkaukseen ja olevani sitten leikkauksen jälkeen kotona kun hän tulee koulusta, totesi tyttäreni, että olisi mukavampi tulla yksin kotiin (ja olla vapaasti kavereiden kanssa). Vanhempani ja puolisoni äiti ovat vanhentuneet vuosikymmeniä muutamassa päivässä ja ovat itkusta sekaisin. Veljeni rynnisti toiselta puolelta Suomea tietoinensa, taitoinensa ja tukensa kanssa. Palauttaessani työpaikalle avaimia, työkaverini itki niin, että minun piti jo lohdutella häntä. On ystäviä jotka ovat kadoneet täysin. Osalle en ole edes kertonut mitään, pelottaa, että he muuttavat suhtautumistaan minuun.

Tuleva huolettaa. Mikäli syöpä on levinnyt, tilastot ovat karuja. Hoitona käsittääkseni leikkaushoito. Lääkehoitoon liittyvistä asioista minulle ei ole tullut selvää kuvaa. Lääkärit kommentoivat asioista hyvin varovaisesti, sanovat, että patologiltahan se tieto sitten tulee...kolmen viikon päästä.

Tämä on uuden elämäni viides päivä. Olen itkenyt itseni sekaisin, lenkkeillyt tossut märkiksi ja halittanut läheiseni kipeäksi. Surkeimmillani olen tehnyt jo hautajaisvalmisteluja. Ja silloin kun taistelumieliala on minut vallannut olen suunnitellut varaavani matkaa Pariisiin.

Miten olette selvinneet munuaissyövästä, leikkauksesta ja hoidosta yleensäkin? Miten tämän kaiken jaksaa henkisesti ja mistä olette saaneet lisävoimia? Entä läheiset ja rakkaat?
Mari keskipohjanmaalta | 1.10.2006 klo 13:45:22