Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Aivosyöpä,minkälaiset hoidot?

Hei Paris,
Minä saan kouristuskohtauksia, joihin kuitenkaan ei useimmiten liity koko kehon kouristelua (normaalisti vain kädet vispaavat). Yleensä pyörryn muutamaksi sekunniksi ja toivun parissa minuutissa. Lisäksi kohtaus varoittaa siten, että äänet alkavat kadota kuin menisi tunneliin junassa eli usein ehdin itse "maastoutua" ennen pyörtymistä ja en kolhi itseäni. Äitini tunnistaa kohtauksen alun siitä, että vasen käteni alkaa vipattaa. Syön lääkityksenä Neurotol Slowta ja Keppraa (levetirasetaami). Keppra on ollut mukana kuvioissa vasta kolmisen viikkoa ja saan siitä yhä parin tunnin "ilmaiskännin".

Itse olen ollut koko ajan töissä kasvaimen löytymisen jälkeen lukuun ottamatta kuukauden taukoa heti alussa ja neljää viikon pätkää sytostaattihoitojen aikana. Nyt olen sairaslomalla 8:tta viikkoa. Kävin neuropsykologilla heti diagnoosin jälkeen ja silloin ei löydetty mitään työkykyä alentavaa seikkaa, vain ajokokeen jouduin suorittamaan uudelleen lokakuussa 2004, koska minulla todettiin lievä vasemman puolen hahmotushäiriö (muuten olisin saanut alkaa ajaa autoa ihan normaalisti vuoden päästä diagnoosista). Nyt kortti on taas kuivumassa epämääräisen ajan...

En ole käynyt Liisankadun kokouksissa, muistan hämärästi jonkun kertoneen niistä, mutta jo välimatkan takia en ole koskaan saanut aikaiseksi lähteä paikan päälle. Tähän asti en ole käynyt edes keskustelupalstoilla, koska en ole kokenut tarvetta hakea vertaistukea (työ vei paljon aikaani ja minulla on paljon ystäviä jotka jaksavat yhä kuunnella pattikertomuksiani ja työyhteisössäni kaikki tietävät ja seuraavat myötätunnolla potilaskertomukseni täydentymistä). Nyt kun olen yksin kotona, niin on kiva käydä lukemassa muiden kokemuksia. :)

Minulla ei ole juurikaan ollut ongelmia diagnoosini kanssa ei psyykkisellä eikä varsinkaan fyysisellä puolella ennen tamän vuoden alkua, jolloin uudet oireet ilmaantuivat. Koska edesmennyt isäni oli lääkäri, en ole koskaan tottunut valittamaan vaivoistani kovin herkästi ja vielä vähemmän halusin keväällä mennä uudestaan ja uudestaan lääkäriin, kun yksikään lääkäreistä ei tuntunut paneutuvan ongelmiini. Sairasloman hakeminen olikin monen kuukauden mittainen prosessi, joka päättyi siihen, että työkaverini puolittain pakotti minut kyytiinsä ja kuskasi työterveyslääkärille. Sillä reissulla olen yhä. ;)
hipsurouva | 7.8.2006 klo 15:34:10