Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Ahdistuneen ajatuksia

Toivon Sinulle ja puolisollesi voimia jaksaa tämä vaikea aika. Minullekkin tuntemuksesi ovat tuttuja, äidilläni todettiin keuhkosyöpä, joka oli levinnyt aivoihin. Häntä yritettiin auttaa leikkauksella, mutta se ei mennyt toivotulla tavalla. Koko tämä prosessi lähti liikkeelle niin yhtäkkiä (toteaminen, leikkaus, kunnon heikkeneminen ja hänen lähtönsä).
Alussa yritimme kannustaa hän paranemisessa, vaikka ennusteet olivat aika huonot, mutta kuitenkin meille annettiin toivoa, mutta sädehoitojen jälkeen kunto heikkeni niin, että sen jälkeen ei enää voitu normaalisti keskustella tulevasta ja en tiedä olisimmeko edes pystyneet siihen. Se tässä oli hyvä puoli, että mitään ei jäännyt sanomatta, se oli sanottu jo vuosien varrrella. Mutta kuitenkin tuntuu, että niin paljon vielä olisi ollut yhteistä aikaa edessä (puolisona/äitinä), mutta kohtalo päätti toisin. Mutta vaikka tuntuu, että toinen on jo joissain muualla, niin voithan sinä kertoa tuntemuksistasi puolisollesi, niin mekin teimme, koska meistä tuntui, että hän kuunteli vaikka ei voinnutkaan reagoida mitenkään. Ja se tavallaan auttoi meitä myös selviytymään vaikka suru ei lopu koskaan, se vaan muuttaa muotoaan. Meille tarjottiin myös ammattillista apua tähän käsittelyyn, voisitko ajatella sellaista? Ja läheisten apu on korvaamaton, samoin työyhteisön tuki. Anna aikaa itsellesi, tuntemuksesi ovat aivan oikeutettuja, tämä vie valtavia voimavaroja, mutta yritä silti muistella myös niitä hyviä aikoja, niitä ei kukaan voi viedä sinulta pois. Elämä on joskus niin epäoikeudenmukaista, mutta silti sitä on vain jaksettava jatkaa eteenpäin.

nuppu1 | 28.11.2007 klo 16:42:13