Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Pelko isän puolesta
Kirjoitin tänne n. 3 vuotta sitten, ehkä vähän reilukin, isäni eturauhassyövästä. Silloin pelko oli valtava, mutta ajan myötä tunteet tasoittuivat kun syöpä osoittautui paikalliseksi ja isä pystyi jatkamaan arkeaan kohtalaisen normaalisti. Syöpää ei alettu hoitamaan.Tämän vuoden alussa isäni meni sairaalaan. Kyljessä tuntui kovaa kipua ja hengittäminen oli aika-ajoin vaikeaa. Muitakin oireita oli vaikka millä mitalla, mutta sairaalassa ei tapahtunut mitään. Kokeita otettiin. Siinä se.
Tähän mennessä isäni on ravannut kyseisessä sairaalassa lähemmäs 20 kertaa, aina vaan vaikeampien oireiden kanssa. Tässä listaa tapahtuneesta:
- Muutaman kerran on vastassa ollut lääkäri, joka ei osaa suomea. Isä kun ei englantia osaa niin se siitä sitten.
- Isän huoneeseen on tultu väärän ihmisen papereiden kanssa ja alettu kyselemään tyyliin "mites siellä kardiologin luona kävi sunnuntaina" ja kun isä on jäänyt vain suu auki katsomaan niin lääkäri on lähtenyt sanaakaan sanomatta huoneesta.
- Isältä on otettu järisyttävä määrä mm. verikokeita, joista valtaosan tulokset ovat mystisesti hävinneet.
- Puoli vuotta (eli kesään asti) isä kyseli kokeidensa tuloksia, turhaan. Lopulta hengenahdistus kävi niin pahaksi, että puhuminenkin oli jo vaikeaa, joten isä meni paikalliseen terveyskeskukseensa hakemaan apua, koska kyseinen sairaala on reilun 100km päässä isän kotoa. TK-lääkäri oli täysin huuli pyöreänä kun isä oli saanut kerrottua tarinansa sairaalan kohtelusta! Lääkäri soitti sairaalaan ja PUOLEN TUNNIN kuluttua isän puhelin soi; niitä koetuloksia oli sitten yllättäen löytynytkin.. ja löytynyt oli sitten keuhkoahtauma ja varjostuma toisessa keuhkossa.
- Ensin oli yksi varjostuma, sitten kaksi. Sitten niitä olikin jo muka kolme! (nyt selvisi, että kuvia on tulkittu väärin ja siellä on yksi, mutta siitä lisää pian).
- Isälle on tungettu julmettu määrä lääkkeitä, mm. Panacod, Tramal jne kivun hoitoon, jotka eivät kuitenkaan ole auttaneet. Hengenahdistukseen sai jonkun inhaloitavan jauheen, en muista nimeä, mutta sekään ei auttanut. Lopulta äitini puolivahingossa keksi antaa isälleni kortisonitabletteja ja ne sitten auttoivatkin vähän. Happiviiksiä ei ole edes kokeiltu sairaalassa!
- Isälle tulee kotiin ihan täysin eri papereita tulevista hoidoista kuin mitä sairaalassa on tieto, tästä todisteena se, että isä on kaksi-kolme kertaa soittanut sairaalaan kyselläkseen tulevasta ajastaan ja hänelle on "möläytetty", että "niin kun teille on tulossa tämä leikkaus" (anteeksi mikä???) ja "ai ei minun olisi ilmeisesti pitänyt tätä teille sanoa" (ahaa??) ym ym ym.
- Isällä on heikko sydän, on saanut pari sydänkohtausta ja veri on niin paksua ettei häntä saisi esim. nukuttaa ollenkaan. Ahtauma toki vielä entisestään paksuntaa verta punasolujen lisääntyessä. Hänelle määrättiin lääkkeitä, joita EI saa syödä jos on keuhkoissa tai sydämessä vikaa...tulos oli, että meinasi tukehtua kotonaan.
- Nyt eilen sitten pamautettiin tieto: aggressiivinen keuhkosyöpä. Ilman leikkausta elinaikaa puolesta vuodesta vuoteen. Leikkaus omalla vastuulla. 10kk tätä tietoa on odotettu ja tässä se nyt on. Eturauhassyövän lisäksi siis keuhkosyöpä. Ja ahtauma. Ja verenpainetauti. Ja sydänvika.
Näin kauan venytettiin ja tehtiin mielestäni melkoisia hoitovirheitä. Tuossa listauksessa ei ole läheskään kaikki asiat mitä on käynyt, mutta pieni poikkileikkaus kuitenkin.
Isä lopulta suostui leikkaukseen, ensi kuun puolenvälin tienoilla on kohtalon hetki.
Nyt pelottaa kun isää ei saisi nukuttaa. Mitäs jos isä ei herää? Oliko päätös leikkauksesta oikea?
Tekisi mieli hypätä autoon ja ajella sinne sairaalalle ja.. niin, mitä se enää hyödyttää..tuho on jo saatu aikaiseksi. Mä olen niin katkera tolle sairaalan vitkuttelulle. Niin katkera. Ja pelkään, pelkään ihan tosissaan, että nytkö tämä oli sitten tässä..
Anteeksi pitkä vuodatus, on vaan niin sekava olo nyt ja pakko oli johonkin purkaa..
Onko muilla kokemuksia sairaalan töppäilyistä?
- Pelko isän puolestaMinki
- Re: Pelko isän puolestaToipilas
- Re: Pelko isän puolestasutinah
- Re: Pelko isän puolestahanna1
- Re: Pelko isän puolestasamakinen
- Re: Pelko isän puolestasamakinen
- Re: Pelko isän puolestasamakinen