Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Tappava keuhkosyöpä

Samanlaisia tuntemuksia täälläkin. Minun tapauksessani äitini sairastui tappavaan keuhkosyöpään. Kirjoittelin siitä myös tuonne hoidot ja seuranta puolelle.

Raskasta aikaa tämä on. Itse olen potenut vastaavaa kriisiä elokuun puolestavälistä ja välillä olen ollut todella poissa tolatani. Kuoleman hyväksyminen on vaikeaa. Tuntuu, ettei kukaan ystävistäni ymmärrä mitä käyn nyt läpi. Kukaan heistä ei ole menettänyt läheisiään syöpään. Sairaalassa käynnin jälkeen itken vieläkin, aluksi itkin päiväkausia. Nyt olen käynyt muutaman kerran juttelemassa psykologin kanssa, joten täytyy vain jaksa uskoa huomiseen ja siihen, että ihminen selviää kyllä näinkin surullisista asioista ajan kanssa. Kuolema on osa lunnon kiertokulkua ja kohtaa lopulta meistä jokaisen. Sure rauhassa, mutta älä sulje silmiäsi elämän iloisilta asioilta. Niitäkin on ja tulee olemaan. Ammenna voimaa asioista, jotka tuottavat sinulle lohtua ja mielihyvää. Päivä kerrallaan. Paljon voimia ja tsemppiä sinulle. Et ole yksin suruinesi. Vaihdellaan kuulumisia ja tuetaan toisiamme.
tyttönen | 18.10.2006 klo 12:17:19