Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Miehell�ni todettiin maksasy�p�

Omalla kohdallani huomaan, että kun läheiseni on masentunut, olen itsekin enemmän alla päin ja kun hän on virkeämpi, olen itsekin toiveikkaampi. Tälläistä aaltoliikettähän tämä on.
Hoitoja päästiin taas jatkamaan ja ollaan puolivälissä menossa hoidoissa.
Jännittää ja pelottaakin tuleva syksy, että miten jaksan tämän kaiken:lasten harrastukset ja koulun, läheisen sairauden, omaan työhönkin pitäis jaksaa keskittyä. se on haasteellinen ja vaativakin.
Syöpäsairaan rinnalla eläminen on vuoristorataa puolin ja toisin, oikein kärsivällisyyden ja välittämisen maraton. Jotenkin sitä omat voimat keskittää nyt tähän aikaan, kun on hoidot meneillään. Jotenkaan ei edes uskalla ajatella, miten sitten, kun hoidot päättyy.
Läheiseni olisi menehtynyt tähän syöpäänsä lyhyessä ajassa, jos hoitoja ei olisi aloitettu, se on niin agressiivista lajia, mutta solusalpaajahoidoilla hän voisi parantua täysin, sillä solusalpaajat puree hänen syöpään hyvin. Uusiutumisriski on vahva, niin kuin monessa muussakin syövässä. Mutta olen ajatellut näin, että jos läheiseni tästä selviää, nautin yhteisestä "jatkoajasta" ihan eri tavalla kuin aiemmin. Sillä koen, että jos hän selviää, niin se on todella jatkoaika. Se on kuin uusi elämä, joka meille yhdessä annetaan, vaikkakin vain hetkeksi. Ennen syöpää elämä oli niin hektistä, menoa sinne tänne, aina kiire, lasten kuskaamista harrastuksiin, oma työkin oli menemistä paikasta A paikkaan B. Ei ollut aikaa pysähtyä ajattelemaan, kaikkea, työtä, terveyttä, hyvinvointia piti niin itsestään selvänä. Toki arki on vieläkin yhtä menemistä ja yksi ylimääräinen tekijä on tullut menolistaan -se on sairaala. Mutta ehkä tämän sairauden opetus on ollut se, että olen pysähtynyt ajattelemaan, mitä läheinen puoliso todella merkitsee, miten tärkeitä oma perhe ja omat lapset, ja kaikki yhdessä koettu on, koska nyt on vaara, että voin tämän kokonaisuuden menettää.
Siitä huolimatta on pakko elää ja jaksaa.

suvi06 | 12.8.2006 klo 08:31:39