Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Miehelläni todettiin maksasyöpä

Moikka!
Meillä on tilanne toisinpäin. Olen itse syöpäpotilas ja olen joutunut miettimään asioita toisinpäin. Kuinka tuen mieheni ja lasteni (9- ja 11-vuotiaat) jaksamista. Itselleni ja mieheni mukaan myös hänelle on ollut helpointa kun olemme alusta alkaen ja edelleenkin (yritämme) keskustelemme vaikeatkin asiat selviksi. Esim miten heidän elämänsä jatkuu kuolemani jälkeen, heidän toimeentulonsa (lainat, tulot, menot ihan konkreettisesti paperille hahmottaen jne...), mistä hakea tukea lapsille, rohkaista häntä uuteen rakkauteen mikäli se joskus osuu kohdalle ja jopa niinkin pienet asiat kuin minkälaiset hautajaiset haluaisin, kuinka ikkunat pestään, kuinka murrosikäistä tyttöä tulisi tukea naiseuteen jne. Asioita on paljon ja joka päivä jutellaan jostakin uudesta jutusta. Ei aina näin helposti kuin tämä teksti kuvaa -itkien, riidellen, huutaen ja halaen ;) Itse uskon että nämä jutut antavat miehelleni rohkeutta tulevaisuuteen, nythän on sekä meillä että teillä tärkeätä tukea ja luoda toiselle puolisolle rohkeutta ja uskoa tulevaisuuteen. Arkisten asioiden ollessa selviä jää voimavaroja surutyöhön ja muihin asioihin.
Itse olen sitä mieltä että "helpointa on kuolevalla, vaikeinta on niillä jotka jäävät jatkamaan elämää surun kanssa".
Voimavaroja teidän perheelle!
kikiki | 20.6.2006 klo 17:52:00