Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Miehelläni todettiin maksasyöpä

Voi Ninnu72! Olen hengessä mukana.
Olin itse alle kouluikäinen, kun isäni kuoli yllättäen ja äitini jäi suurperheen yksinhuoltajaksi. Alle kouluikäinen ei välttämättä ymmärrä kuoleman lopullisuutta ennen kuin hautajaisissa. Mutta lapsi elää edesmenneen vanhemman myönteisiä ja iloisia muistoja pitkään, koko loppuelämänsä. Minun muistikuvani omasta isäsätäni ovat vähäisiä, mutta niihin liittyy vain iloisia asioita ja yhdessä tekemisen riemua. Kannusta lapsiasi siihen sen jälkeen kun heidän isänsä on nukkunut pois.
Oma äitini, vanhus jo, on uskaltanut surra puolisoni syöpäsairauden myötä myös omaa edesmennyttä puolisoaan ja on iteknyt, kun olen itkenyt, iloinnut, kun olen iloinnut. Silloin kun hän jäi leskeksi, siihen ei ollut kaiken kiireen ja raskaan työn keskellä aikaa.
Nyt kun puolisosi on Terhokodissa, järjestä itsellesi ja lapsillesi aikaa viettää tämä loppuaika puolison ja lasten isän rinnalla niin paljon kuin mahdollista.
Lapset kyllä toipuvat yllättävän nopeasti, kun he tietävät totuuden. Nimimerkillä "kokemusta on".
suvi06 | 7.9.2006 klo 08:31:40