Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Äidillä peräsuolensyöpä, maailma romahtaa

Tarina jatkuu. Äitini on nyt leikattu ja toipuminen on meneillään. Tutuksi ovat tulleet syöpäpoli ja kirurginen osasto. Olen ollut äitini tukena koko matkan. Olen joustanut töistäni, että olen päässyt häntä viemään sädehoitoihin. Nyt autan äitiäni sopeutumaan arkeen elämää muuttaneen leikkauksen jälkeen.
Kyllä tämä sairaus on vaikuttanut minuunkin. Niin hyvässä kuin varmasti myös pahassakin. Hyvää on se, että mikään ei minua juurikaan "heilauta", ei mene hermot vaikka auto oikkuilee tms. Huonoa on se tietynlainen pelko, joka on taka-alalla jatkuvasti. Pelko tuo apaattisuutta elämään. Huomaan ajattelevani katkerasti. Itkusta on tullut lähes päivittäinen seuralainen.

Outoa on myös ihmisten suhtautuminen tilanteeseen. Jotkut kulkevat rinnalla, mutta on joitakin, jotka ovat ikäänkuin "hävinneet" jonnekin. He eivät kestä/halua (?) edes kuulla sanaa syöpä, saatikka tietää mikä tilanne on. Tarkoitan näillä ihmisillä sekä ystäviä että sukulaisia.

On hyvä, että on näitä palstoja missä kohtaa edes virtuaalisesti muita, jotka tietävät mistä puhutaan ja jakavat kokemuksiaan.

Olen tuntenut myös pohjatonta yksinäisyyttä vaikka lapset ovatkin vierelläni olleet kokoajan.

Tällaista minulla, miten te muuta omaiset jakselette?
Ainoa lapsi30+ | 12.2.2010 klo 22:17:09