Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Valitus huonosta/epäonnistuneesta hoidosta
Tästä tulee pitkä tarina, mutta toivottavasti saat voimia vielä taistella, koska käsittääkseni sinulla on vielä aikaa tehdä valituksia, jos haluat.Isäni meni lokakuussa 2005 maksasyöpäleikkaukseen. Kotona piti olla parissa viikossa. Kuinkas kävikään..Leikkaus onnistui ja syöpä saatiin kokonaisuudessaan poistettua. Sattui vain niin, että sappitiehyt puhkaistiin vahingossa. Meni muutamia viikkoja, että kukaan ei tajunnut mitä oli tapahtunut. Aikanaan kuvauksella todennettiin, että sappinesteet valuvat koko ajan vatsalaukkuun. Korjausleikkausta yritettiin kaksi viikkoa ensimmäisestä leikkauksesta. Asennettiin stenttejä, otettiin pois, asennettiin, useita kertoja kunnes puhkaistiin vielä valtimo maksasta. Siinä vaiheessa isäni siirrettiin Kuopioon hoitoon, maksakoomaan vaipumistilassa. Hengen piti lähteä tässä vaiheessa, mutta Kuopiolaiset kursivat miehen kasaan ja toipuminen alkoi. Vasta tässä vaiheessa leikkaussairaalan kirurgi paljasti, että pikku virhe tapahtui leikatessa ja että alunperinkin syöpä oli vähän laajemmalla alalla kuin oli arveltu. Korostan, että leikkaus on todella vaativa ja komplikaatioiden vaara on aina olemassa. Mutta lääkäri itse totesi, että potilasvahinkoilmoituksen voitte tehdä vaikka heti, virhe sattui.
Homma jatkui niin, että isä palautettiin Kuopiosta taas leikkaussairaalaan. Mutta toipumista ei koskaan tapahtunut. Tänä päivänäkin sappinesteet valuvat,nyt jo monta kuukautta, suoraaan mahan läpi avannepussiin. Päivääkään isäni ei ole pystynyt syömään tai juomaan niin paljon, että sillä olisi hengissä pysynyt, eli on ollut suonensisäisessä ruokinnassa koko ajan. Paljon muita komplikaatioita hän on kestänyt, keukokuumeista kaikenmaailman tulehduksiin. Kiputaso on ollut koko ajan sellainen, että vierestä hirvittää. Joitain kotilomia tähän reiluun 10 kuukauteen on mahtunut, jopa yksi kotiutus maaliskuussa 2006. Olimme silloin niin vihaisia, että haukuimme ylilääkärinkin. Syy oli se, että olisimme halunneet isämme takaisin Kuopioon hoitoon, edes sen verran, että olisimme kuulleet heiltä itseltään sen, etteivät hekään pysty auttamaan. Rähinän seurauksena oli, että isä kotiutettiin seuraavana päivänä. Kesti vajaan kolme viikkoa kotona, kunnes oli niin paha tulehdus jo päällä, että CRP oli 170. Senkin jälkeen yritimme säännöllisesti vaatia Kuopioon siirtoa, tuloksetta.
Koko ajan kirurgi esitti, että kyllä hyvin menee, todella hyvää toipumista, varmasti ensi viikolla pääsee kotiin. Koko kesän ajan olemme nähneet, että isän tila huononee huononemistaan, ja selvisi sitten vihdoin viimein syykin, mitä olimme pelänneet. Maksa on täynnä pesäkkeitä. Huomatkaa, että jo huhtikuussa olisivat voineet sen sanoa, koska itse potilaspapereista pystyin kuvauslausunnot lukemaan. Lääkärit peitteli, en uskalla sanoa että valehtelivat, tilanteen potilaalta ja omaisilta. Kuinka suurelta määrältä tuskaa aiheuttavia, turhia toimenpiteitä olisi vältytty, jos tosiasiat olisi meille kerrottu.
Nyt tilanne on se, että 21.8.2006 isällemme kerrottiin että syöpä on uusinut, eikä mitään voida tehdä. Se oli kai maanantai tällä viikolla. Heti tiistaista alkaen, kun se TOIVO JA ELÄMÄNHALU vietiin, kunto on tullut kuin syöksylaskua alaspäin. Keskiviikkona, eilen isä tuotiin kotiin eikä enää lasketa viikkoja, tuskin päiviäkään. Kotisairaanhoitotuki on upeaa, kivut pysyvät hallinnassa ja nyt odotellaan että isä pääsee rauhaan. Se, mitä haluan muille ehdottomasti kertoa, on, että teimme sen potilasvahinkoilmoituksen ja tiesimme etukäteen että sieltä tulee kielteinen vastaus, ei potilasvahinkoa. Emme luovuta, menemme oikeuteen. Tiedän, että voitamme, en voi kuvitella muuta vaihtoehtoa. (Kävin ruljanssin läpi vuonna 1992 ja voitin.) Siis, taistelkaa aina omaisenne tai itsenne puolesta, vaatikaa paperit nähtäväksi (tarvitsee potilaan luvan, jonka voi helposti papereihin laittaa, ei tarvitse joka hoitajan kanssa käydä sanasotaa että saako näyttää vai ei) pyytäkää jo alusta lähtien kopiot vaikka viikottain lääkäreiden saneluista, helpottaa loppupeleissä kun ne on valmiina.
Jos isän syöpäleikkaus olisi onnistunut, hän olisi saanut elää ainakin tämän kuluneen reilun 10 kuukautta ihmisarvoista elämää. Nyt olisi sairaus uusinut ja sillehän ei kukaan mitään voi. Mutta nyt muutaman hoitovirheen takia hänen elämänsä loppui lokakuun 16.2005 jolloin hän "terveenä" miehenä asteli tiettyyn sairaalaan, tervehtyäkseen sairaudesta, jota hän vasta oli kuullut sairastavansa. Meidän perheemme tarina näyttää nyt kuitenkin lohdulliselta siinä mielessä, että saimme isän vielä kotiin, vaikkakin vain muutamaksi päiväksi. Meille se oli kuin isä olisi jotenkin "pelastunut", kun saa kuolla kotiin.
- Valitus huonosta/epäonnistuneesta hoidostaJusticeForAll
- Re: Valitus huonosta/epäonnistuneesta hoidostasari65