Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Miten auttaa miestä?

Minun mieheni on sairastanut munuaissyöpää jo kohta 4 vuotta. Koskaan hän ei ole ollut helppo ihminen ja nuorempana riitelimmekin paljon, kun vastakkain oli kaksi vahvaluonteista ihmistä.
Kun hänen syöpänsä todettiin, kävin itsekseni läpi meidän yhteisen lähes 20 vuotisen taipaleemme. Asian pohdinnassa meni aikaa lähes vuoden ajan, mutta minä muutin oman ajatusmaailmani aivan toisenlaiseksi.
Laitoin hänet etusijalle kaikessa. Johtoajatukseni on se, että meillä ei ole enää kovin montaa yhteistä vuotta jäljellä ja siksi ei kannata riidellä turhista asioista. Suurimman osan aikaa hän on kiukkuinen ja katkera jatkuvien kipujen ja kuoleman pelon vuoksi ja minä saan sättimisiä, mutten välitä niistä yhtään. Tiedän, ettei hän tarkoita niillä pahaa, vaan purkaa vain omaa pahaa oloaan.
Miehenikään ei puhu tunteistaan tai taudistaan kuin heittämällä välillä, että kohtahan minä kuolen. Joskus harvoin hän on niin masentunut, että alkaa itkemään ja pahoittelee sitä, miten inhottava on minulle. Sanon, ettei siitä tarvitse kantaa huolta. Minä en pahastu asiasta. En voi muuta kuin lohduttaa häntä, että yhdessä me jaksamme eteenpäin ja lupaan olla tukena loppuun asti.
Olen päättänyt, että ehdin kyllä tekemään omia asioitani sitten, kun häntä ei enää ole ja nyt hän on tärkein. Jos toimisin toisin, soimaisin itseäni jälkeen päin. Tällainen ajattelutapa ei välttämättä sovi kaikille, mutta minä olen sinut sen kanssa ja koen nyt eläväni elämäni onnellisinta aikaa. Nautimme jokaisesta hetkestä kuin se olisi viimeinen. Pienet asiat ovat nyt tärkeitä.
irkku65 | 18.8.2009 klo 13:28:01