Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Huoli äidistä:(

Hyvää sunnuntai-iltapäivää Cambridge ja muut tänne kirjoittelevat.

Nostan sinulle hattua, kun olet valinnut mielenterveyspuolen. Itse en pystyisi sitä hommaa tekemään päätyönäni, vaan viihdyn vanhusten ja vammaisten parissa. Tosin vammaistyöstä minulla ei ole mitään kokemusta, mutta haluaisin joskus sitä kokeilla. Olet myös tehnyt rohkean päätöksen hoitaa vaimoasi. Se on todella ihailtavaa.

Niin, on se kumma, etteivät mielenterveysasukkaat kaikista laeista yms. huolimatta saa asiallista hoitoa. Ehkä siihen vaikuttavat ihmisten edelleen aika syvällä olevat ennakkoluulot. Aika helposti tässä maassa lyödään negatiivinen leima otsaan, jos kertoo olevansa vaikka masentunut ja kärsivänsä työuupumuksesta. Saati sitten, jos kysymys on jostain vielä vakavammasta mielenterveysongelmasta. Oman kokemukseni mukaan moonet ihmiset pelkäävät kaikkea vierasta ja jos jokin juttu ei kosketa itseä millään lailla konkreettisesti, niin evvk. Se on tosi järkky asenne, mutta siten on hyvin helppo torjua kaikki mikä poikkeaa omasta maailmankuvasta ja elämäntavasta. Minusta myös se raja, kuka on mieleltään ns. terve ja kuka ns. sairas, on kuin veteen piirretty viiva. Vaikeita asoita nämä ovat kieltämättä.

Joo-o, olet ihan oikeassa siinä, että arvojen koventuminen vaikuttaa varmasti hoitotyöhönkin. Jännä kun mainitsit tuon kivunhoidon, kun minä juuri jostain viime viikolla luin, että syöpäpotilaat eivät saa vieläkään Suomessa kunnollista kivunhoitoa. Suomen tilannetta oli vertailtu jossain tutkimuksessa eikä Suomi pärjännyt kovin hyvin. Miksi ihmeessä pitkäaikaissairaan ja syöpäpotilaan pitää tässä maassa niin monesti kärsiä mielestäni turhista kivuista, vaikka kivunlievitystapoja ja kipulääkkeitä on melkeinpä joka lähtöön? Mielestäni krooninen kova kipu ei jalosta ja jos jollain on kovat kivut syystä tai toisesta, niin siihen pitäisi saada tilanteen selvittämisen jälkeen sitten kunnon tropit. Onneksi munkin edesmennyt äitini oli sairaalassa vain ne kaksi viimeistä elinviikkoaan ja sai siellä asiallista hoitoa, sekä saattohoitoa.

Jaksamista ja voimia sinulle ja muille kohtalotovereille täällä.

Siipi maassa | 10.10.2010 klo 14:27:59