Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lapsellani on syöpä
Re: menettämisen tuskaa
Hei Banzu,olen sydämestäni pahoillani teidänkin puolesta. Tieto siitä ettei mitään ole tehtävissä murskaa äidin sydämen. Toivo ja usko ihmeisiin ainakin itselläni säilyi tyttöni viimeisiin henkäyksiin asti. Ilman niitä en varmasti olisi jaksanutkaan.
Saattohoidossa on se hyvä puoli, että on aikaa kertoa ja näyttää kuinka rakas lapsonen on. Se on kuitenkin sanoinkuvaamattoman vaikeaa aikaa. Sitä haluaa antaa lapselleen kaiken sen, mistä hän on jäänyt paitsi pitkän sairastamisen ja eristyksen aikana. Kuitenkin tekisi mieli ottaa hänet kainaloon ja viedä turvaan kaikelta pahalta. Mutta kun mikään ei auta, se on niin lopullista.
Omasta jaksamisesta pitäisi myös huolehtia, vaikka syöminen jne. tuntuu niin turhalta. Miksi ihmeessä syödä, tuntuu että oma elämäkin päättyy samalla?! Se pieni, äidin murskattu sydänkin pitää piilottaa katseilta. Ei voi koko ajan lapselleen näyttää, kuinka paljon sattuu. Oma vointi kulkee käsi kädessä lapsen voinnin mukaan, lapsen hyvä olo tarttuu, vaikka sydän itkee.
Itse kävin psykologilla saattohoitopäätöksen jälkeen kerran viikossa itkemässä, niin kauan kun tyttöni oli vielä hyvässä kunnossa. Siellä sain itkeä, raivota ja surra rakkaani kohtaloa.
Se auttoi aina hetkeksi, vaikkakaan ei yhtään valmistanut, niin kuin ei myöskään mikään muu, niihin viimeisiin päiviin ja tulevaan, kun vierestä katselit, kun rakkain- oma pieni kullanmuru- kuihtui pois.
Sitä ei pitäisi kenenkään vanhemman joutua kokemaan, se on epäinhimillistä. En löydä sanoja siitä kertomaan. Pieni, lyhyt, ihana elämä jää kesken. Miksi? Siihen ei saa koskaan vastausta.
Toivon totisesti, että teillä on vielä paljon ihania yhdessäolon hetkiä jäljellä ja niitä hyvänolon päiviä. Näytä tyttöselle rakkautesi, siitä saat myös voimia jaksaa. Tehkää ihania asioita yhdessä, kerää itsellesi muistoja. Ne kantavat sitten, kun on sen aika.
Toivon myös, että teillä on lähellä ihania, ymmärtäviä ja rakastavia ihmisiä ympärillänne.
Voimia ja lämmin halaus sinulle ja myös Netalle, kuten myös kaikille läheisensä menettäneille.
Rakkauden siltaa luo lapseni kuljen,
se kantaa yli ikävän,
jättäen tyhjän, kaipaavan sylin.
Lämmöllä,
kyynel66
- luuydinsiirron pelkoaletu
- Re: luuydinsiirron pelkokyynel66
- Re: luuydinsiirron pelkohoitaja
- Re: luuydinsiirron pelkopaulamari
- Re: luuydinsiirron pelkokyynel66
- Re: luuydinsiirron pelkopinjaenkeli
- Re: luuydinsiirron pelkoamalia
- menettämisen tuskaanetta
- Re: menettämisen tuskaapaulamari
- Re: menettämisen tuskaakyynel66
- Re: menettämisen tuskaamuistot
- Re: menettämisen tuskaakyynel66
- menettämisen tuskaanetta
- Re: menettämisen tuskaapaulamari
- Re: menettämisen tuskaamuistot
- Re: menettämisen tuskaakyynel66
- Re: menettämisen tuskaapinjaenkeli
- Re: menettämisen tuskaaamalia
- Pinjaenkelin äitinetta
- Re: luuydinsiirron pelkoOski96
- Re: luuydinsiirron pelkoEn mor i Esbo
- Re: Onnistui/ luuydinsiirron pelkoEn mor i Esbo