Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lapsellani on syöpä

Re: menettämisen tuskaa

Voi Netta,
se mitä käytte läpi juuri nyt on niin epäoikeudenmukaista ja vääriin, eikä ikinä voi hyväksyä sitä tosiasiaa ettei oma lapsi selviydy.
Onneksi on se morfiini, joka vie tuskat.

Tyttäremme 5v sairasti leukemiaa yli 2 vuotta. Mikään ei auttanut, ei edes siirto.
Hoidimme hänet loppuun asti kotona, luojan kiitos että se oli mahdollista, vaikkakin äärimmäisen tuskaisaa meille kaikille. Morfiinien aloituksen jälkeen hän eli 2 viikkoa ja 3 päivää. Ikiuneen hän nukahti kainalossani, isin pitäessä kädestä. Hänen kuolemastaan on 10 kk ja 20 päivää.

Nyt ei ole muuta, kuin rakkaus joka kantaa yli järjettömän ikävän. Ja kauniit muistot ainokaisesta prinsessastani. Tästä selviäminen on elämän mittainen matka. Edelleen kapinoin, enkä hyväksy lapseni kohtaloa.
Joku äiti on joskus sanonut, että jokainen eletty päivä vie lähemmäs sitä hetkeä jolloin taas lapsensa kohtaa. Välillä se tuntuu ainoalta lohdulta.

Pidä lastasi nyt sylissäsi, halita ja pusuta. Kerää muistoja. Lapsellasi on turvallinen olo siinä lähelläsi.

Olen ajatuksin luonasi, tiedän että jaksat, lapsesi vuoksi.

Enkeleitä matkallenne,
kyynelin -Kyynel66
kyynel66 | 28.6.2006 klo 11:13:55