Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Miesten syövät

Re: paremmat p�iv�.........toivottavasti

Niin, oma puolisonihan sairastui tähän NHL:aan ja se on hänellä pelkästään aivoissa. Diagnoosia edelsi moninaiset vaivat,jotka olisi sopineet vaikka pahalaatuiseen burn outiinkin, tuntopuutoksiakin esiintyi. Mutta viime vaiheessa lääkityksestä huolimatta pitkään jatkunut päänsärky sai hänet vihdoin ja viimein lääkäriin ja moninaisten vaiheiden jälkeen ct-kuviin. Järkytys oli sitten sekä hänelle että meidän koko perheelle tosi kova, kun päästä löytyikin syöpä. Pahinta oli, että kirurgien mukaan syöpää ei voitaisi parantaa, kun lymfoomaa ei voi leikata. Kirurgit totesi kylmästi, että syöpä tulee olemaan hänen loppuelämänsä sairaus ja hoidot ainoastaan jarruttaa syövän kehittymistä, mutta eivät sitä paranna. Tälläisissä mietteissä alkoi lasten loma koulusta ja kaikkien meidän kauan odottama kesä. Mietin jo puolisolle hautapaikkaa, haeskelin kauniita muistolauseita ja olin jo hautaamassa elävää ihmistä! Kun biopsian tulokset saatiin ja hoidot päästiin aloittamaan, lausui syöpälääkäri toivoa sisältävät sanat, eli tämä tauti on parannettavissa, jos vain mies kestää rankat hoidot. Pään kasvainten syöpähoitoihin liittyy tavallista suurempi kuolemariski juuri infektioalttiuden vuoksi. Eli ensin vietiin toivo ja sitten se annettiin uudestaan. Elämä, toivo elämän jatkumisesta, annettiin meille uudestaan!
Nyt on takana kuusi sytostaattijaksoa. Näin läheisenä ja puolison rankat hoidot sivusta seuranneena en voi kuin kuvitella, mitä kaikkea raskasta läheiseni on joutunut kokemaan. Infektioita oli hoitojen aikaan estolääkityksestä huolimatta, myös muitakin yllättäviä ongelmia, jotka on pysäyttäneet ja pysähdyttäneet. Ihmisen neurologinen järjestelmä on niin hiuksenhieno. Sellaiset asiat, joita me terveet pidämme itsestään selvänä, ei aivokasvainpotilaalle välttämättä ole ainakaan niin kauan kuin tauti on päällä. Mutta, hoidot on saatu loppuun ja nyt odotellaan magneettikuvaukseen pääsyä. Puolivälin magneetissa vaste oli hyvä.
Oman ja lasten osan tiedän. Lapset on pidetty koko ajan ajan tasalla. Kaikesta huolimatta ollaan yritetty jatkaa olosuhteisiin nähden mahdollisimman normaalia elämää.Mutta aika aikaa kutakin. Uusiin velvollisuuksiin ja uuteen rooliin tottuu, tilanteisiin mukautuu ja sopeutuu. Sanotaanhan vihkivalassa, että niin myötä kuin vastoinkäymisissä....

Syöpä, oli se missä tahansa, on aina rankka paikka kaikille. Niin meille omaisille kuin syöpäsairaalle itselleen. Aivokasvaimet saattaa kuitenkin järkyttää ehkä kaikkein eniten juuri siksi, että ne on niin lähellä meidän mieltämme ja minuuttamme,toimintaamme fyysisenä ja henkisenä ihmisenä.

Suosittelen luettavaksi Reko ja Tina Lundanin kirjaa "Viikkoja, kuukausia". Se on hyvin totuudenmukainen ja elämänmakuinen kirja, ei mikään nyyhkyjuttu, mutta totisinta totta arjesta aivokasvainpotilaan rinnalla.

Nyt meillä eletään päivä kerrallaan ja nautitaan pimeästä syksystäkin, sillä, ainakin itse, olen huomannut, että on muitakin vuoden aikoja kuin kesä!
Tsemppiä meille kaikille!
suvi06 | 9.11.2006 klo 08:52:36