Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Miesten syövät
Re: Tiedon vastaanotto sairaudesta
Hei..Kiva kun kysyit.. harmi ettei sinulle ole kukaan vastannut!
Itse menetin mieheni ja lasten isän, vuoden rankan taistelun hävinneenä, kuukausi sitten.. Tässä oma mielipiteeni. Kaikkihan tietysti sitten on kiinni suhteen laadusta, sairaan persoonasta, iästä ja "estoista" yms.
Mistä sinä kuulit elinennusteen? (muista että ne on vain arvauksia, kukaan ei voi tietää varmasti jäljellä olevaa aikaa)
Ole ihmeessä tukena niin paljon kuin vaan jaksat! Älä sääli, sitä ihminen ei kaipaa. Mutta kyllä tunteista ja peloista saa puhua ja tunteensa näyttää. Itku ja ahdistus kuuluu tähän pelottavaan sairauteen. Hän kaipaa tukea ja juttelu kaveria. Puhua voi sairaudesta, hoidosta yms. Vältellä voi vähän kipeitä asioita, mutta älkää kierrelkö asiaa.. se on melkein kamalinta ja lisää ahdistusta.. Puhua voi myös kaikesta jokapäiväsestä, vaikka se tuntuu hassulta ja ehkä turhalta, mutta arkiasiat on ne mitkä meidät pitää elämässä kiinni. Älä liikaa valittele asioista.. ne joskus ärsyttävät.. Tai voi valittaakkin, kunhan muistaa että kaikki muut murheet kuoleman rinnalla saattaa tuntua aivan toisarvoisilta.
Meitä auttoi usko ihmeen tapahtumiseen, vaikka se hyvin epätodennäköistä oliki. Mutta sillä saimme voimaa mennä eteen päin ja piti kuoleman pelkoa loitolla.. ja luultavasti antoi hieman lisää yhteistä aikaa. Niin kauan on toivoa, kun on elämää! Vaikka lääkärit toivoa ja uskoa ravisutteleekin. Koska jos toivo loppuu, loppuu elämän arvo, kuolema ei tule kuitenkaan paljon nopeempaa vaikka luovuttaisi. Loppuelämänlaatu vain kärsii!
Älä hylkää läheistäsi sen takia että itse pelkäät, hän pelkä ehkä enemmän! Ja muista pitää yhteyttä! ..vaikka sairas ei aina jaksaiskaa.. riittää että muistat! Ja tieto siitä ettei ole yksin, helpottaa kummasti. Eka kerta on varmasti vaikein, mutta kun homma lähtee luistaa, se menee omalla painolla eteenpäin.
Tämä asia on sellainen, joka kosketti meidän perhettä kovasti.. Sairauden myötä osa ns. ystävistä katosivat omaan pelkuruuteen (vaikka ymmärsimme jotenkin, se loukkasi syvästi). Osa ystävistä (vaikka varmasti heitäkin pelotti)tukivat ja taistelivat urheasti rinnallamme ja olivat kultaakin arvokkaampia. Olen heille ikuisesti kiitollinen. Niin kiitollinen etteivät sanat riitä! Olemme täällä kovassa maailmassa tekemässä toistemme elämästä edes vähän siedettävämmän.. Voimia kohdata oma suru ja pelko!
Taistelkaa yhdessä, luovuttaa ei saa, kun vasta ihan ihan lopussa!
Terveisin liian nuori leski
- Re: Tiedon vastaanotto sairaudestaLeskeksi joutunut..