Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Onko kukaan samassa tilanteessa?

Kolme vuotta sitten alkoi painajainen. Ylimääräistä verenvuotoa: papa, koepalat moneen kertaan. Sitten lopulta puolen vuoden ja monien tutkimusten jälkeen leikkaus. Silloin vielä sanottiin,että se on jotain, luultavsti ei syöpää. Olipa sitten kuitenkin! Oli alkuvaiheessa, ei syöpähoitoja. Olen nyt käynyt kontrolleissa jo monta kertaa, kaikki hyvin, toistaiseksi.

Avun henkiseen tilaan auttoi pelon jälkeen ajatus kaiken rajallisuudesta. Kävelin hautausmaalla hiljakseen ja löysin vanhan pariskunnan haudan. Heidän kymmenestä lapsestaan yhdeksän oli kuollut pieninä. Ajattelin että jokaisella meistä on aikamme ja kohtalomme. Jos se lähtö nyt tulee niin mennään. Eihän sitä tiedä mitä toisella puolella on! Ehkä ihan hyvääkin. Joka tapuksessa kuolemanpelko loppui. Kiitollinen olen jokaisesta päivästä ja nyt vasta mahtavaa onkin! Kevät alkaa ja saa seurata sen edistymistä. Ehkä kesäkin lämpöineen ja kukkineen annetaan vielä minulle! Jos seuraava kontrolli pudottaa jäitä hattuun, olen elänyt siihen saakka nauttien!

Kaikkein tärkeintä on päästä pelosta. Kokonaan se ei ole mahdollista, tulee mustia kausia. Mutta jos kuitenkin voisi nauttia päiväkahvista tai hyvästä harrastuksesta tai ennen kaikkea hyvien ystävien tai perheenjäsenten seurasta, niin hyvä on.

Hyvä kaverini sai tietää joulukuussa aivosyövästään. Maaliskuussa hän oli pois. Koko ajan hän säilytti positiivisen katsannon, ei uskonut kuolemaan. Hänen loppukuukautensa olivat varmasti helpommat kuin koko ajan peläten. Otetaan irti kaikki elämästä ja sitten kun lähdön hetki on, lähdetään.

Toisaalta olen nyt yltiöoptimistinen. Oikeasti tulee masennus, mutta mitä lyhyemmäksi tämä pimeä kausi jää, sitä parempi!
16 | 13.4.2013 klo 08:20:06