Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Unessa

Hei :) Ja heti asiaan: Tasan 3 viikkoa sitten menin terveysasemalle sterilisaatiohakemusta varten,samalla otettiin papa.Pyysin lääkäriä tutkimaan rinnat,ei ensin meinannut,ehkä oli kokematon,nuori lääkäri..kuitenkin tutki ja kerroin heti,että aina ollut kyhmyiset rinnat,niitä tutkittukin ja otettu ohutneulanäytteitä x 2 vuosien varrella.Silloin ollut fibroadenooma ja imusolmuke.
Nyt lääkäri löysi pienen pahkuran,n.1cm aivan vas.rinnan alapuolelta.Laittoi Ei-kiireellisen lähetteen julkiselle puolelle.Seuraavalla viikolla tutkin itse pahkuraa ja pelästyin,nyt ei ihan ollut sellainen kuin ennen.Jotenkin kovempi ja oudossa paikassa.Päätin mennä mammoon yksityisesti,samalla oli ultra,tuttu lääkäri tutki.Mammossa ensisilmäyksellä ei mitään,mutta ultrassa heti löytyi.Lääkäri sanoi,että paksuneulanäyte otettava,mutta nyt ei arvailla mitään,tutkittava on.5 pvää myöhemmin soitti lääkäri,viime viikon keskiviikkona ja kertoi patologin lausunnon,duktaalinen karsinooma.Lähete sairaalaan,kasvain 5mm x 10mm,ainakin silloin kaksi vkoa sitten..
Vuosi sitten sain MS-tauti diagnoosin,nyt tuli tämä.Taustalla nuorena alkanut selkärankareuma ja Chronin tauti.Terveydenhoitaja olen ammatiltani.
Elämänhalu hupenee,ei vaan jaksa ymmärtää..MS-tauti jo vie voimia,vaikka suht lievä onkin,lähinnä tietoisuus taudista ollut rankkaa ja nyt tämä.
Nythän eniten pelkään,että kun olen tällainen tautipesäke muutenkin,niin mahd.rintasyöpä jo levinnyt jne..
Olen yksinhuoltaja,kotona vielä 11v tyttö ja 14 v poika.Kaksi aikuista poikaa asuu jo pois kotoa.
Onneksi on ystäviä,tänäänkin tukena olleet.
Mutta pelko on kamala,lähinnä just lasten takia.Ja kestänkö syöpähoidot,jos alkavat.MS-tauti ei ole niihin este.Toisaalta kaikki tuntemattomuus pelottaa tietysti,ja eritoten,kestääkö psyyke.

Olo ollut epätodellinen,olen ollut sairaslomalla,ahdistuksen takia.Huomenna menen sairaalaan ja tapaan kirurgin ja nukkumatin sekä syöpähoitajan.Leikkaus kolmen vkon kuluttua.
Tuntuu,että elän viimeisiä hetkiä,en näe kesää.Toisaalta tiedän ja toivon,että näen,tunteet ja ajatukset vaan menee vuoristorataa.MS-taudin toteamisen jälkeen tiesin,että tämä ei ole tässä,jotenkin niin tiesin.Viime kevään jälkeen on ollut olo,että jotain on pielessä,olen tutkinut kainaloitani,rintoja,juossut verikokeissa...Tämäpä kasvain olikin niin metkassa paikassa,että en sitä löytänyt itse ensin.
Itseäni syytän,mitäs oon ollut huono ihminen,olen tupakoinut (en enää) ja en ole elänyt niin,että olisin pitänyt terveydestäni 100% huolta.

Anteeksi synkkyyteni,ehkä löydän vielä jostain voimaa ja jaksamista,ehkä en.Juuri kun aloin sopeutua siihen,että on MS,tuli tämä,kuitenkin puun takaa.Ja pelko kamala,kun on huono tuuri,niin rakkaudessa,taloudessa kuin terveydessäkin.Miksikä se tästä muuttuisi enää..ja voitte uskoa,että yrittänyt olen,rämpiä viime vuodet,töissä,velka-asioissa,sairauksissa,erossa jne..huumorilla ja sisulla,mutta nyt..tais tulla mullakin mitta täyteen.
Ehkä se tästä.
Kiitos,jos jaksoitte lukea.


Blackswan69 | 7.11.2013 klo 21:54:31