Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Kaikkea syöpää ei leikatukaan pois -> täyspaniikki!
Kuulin sädesimulointia tehtäessä lääkäriltä, että rinnassani on 1,5 mm alueella täysin marginaaliton alue, ts. tällä alueella patologi todennut että syöpää koko leikkeen mitalla, ei sii jäänyt väliin tervettä, syövätöntä kudosta. Tämä oli minulle uusi tieto ja ymmärsin välittömästi syöpälääkäreiden (2 kpl) spontaanit kysymykset "Sinuthan on leikattu kahteen kertaan?" Näihin olen ymmälläni vastannut että kerran vain leikattiin. Nyt kun katson sairaalapapereitani uudestaan niin mammameetingissä on todettu että "tulee vielä lisäleikkaus". Näin ei käynyt. Enkä luota systeemiin pätkääkään. Kun sain lähetteen sairaalaan ja tarkistin sen perillemeno, oli ensimmäinne vastaus ettei täällä ole mitään lähetettä. Kun n. 3 vkoa leikkauksen jälkeen soitin syöpäklinikalle kysyäkseni hoitojen aloitusta niin lähetettäni ei ollut tullut sinne. Leikkaava osasto oli mielestään sen lähettänyt (ja olisi kuulemma joka tapauksessa lähettänyt vaikka en olisi kysellyt, nyt epäilen suuresti!).Nuo 30 sädehoitokertaa sain sen jälkeen kun hoksasin kysyä kenelle niitä annetaan. Onkologi puhui pienistä marginaaleista ja sanoin että minullahan juuri on pieni marginaali. Tähän sain vastauksen ettei hän koskaan ole tarkkaan patologin lausuntoa lukenut! Epäluottamus kasvaa kasvamistaan sisimmässäni. Eipä tuota lausuntoa ollut lukenut säteelläkään lääkäri koska oli laittamassa minut vain 25 sädetyksen hoitoputkeen. Kun olin simuloinnisssa, oli aivan onneton siellä: oli mittaamassa mittatikulla rintakehäni syvyyttä ja oli laittamassa mittatikun toista päätä sängyn alle - olisi siis mitannut mikä on rintakehäni ja makuualusta (jolla makasin) yhteisläpimitta! Kummastelin räpeltämistään kunnes hoitaja sanoi lääkärille että mittaa tuosta selän alta (kuten terve järki sanoisikin).
Summa: olen niin paniikissa, masentunut, itkuinen ja kuvittelemassa miten pienet lapseni joutuvat tulemaan sanomaan hyvästit minulle kuolinvuoteellani. Kun kerran syöpäni on aggressiivinen, hyvin nopeasti jakautuva, her2-positiivinen ja hormoninegatiivinen niin näen että riskit uusimiseen silloin kun kaikkea syöpää ei ole poistettu on kohtuuttoman suuri! Huoleni lasten tulevaisuudesta on niin suuri, että olen kyyneleet silmissä vähän väliä. Poissa on kaikki optimistisuus, hyväkin mieliala.
En voi käsittää miksi yhden ihmisen kohdalle sattuu näitä hutilointeja (mm. turhaan poistettu sappirakko ja yksi hammas - molemmat TÄYSIN amatöörimäisiä lääkärin huolimattomuuksia!!!)
En luota mihinkään sairaalatahoon mutta mikä karmeinta, en luota siihen että saisin nähdä lasteni varttuvan. Olen samassa paniikkitilanteessa kuin viime lokakuussa tuoreeltaan diagnoosin jälkeen. Tilanne tuntuu täysin kestämättömältä, en tiedä miten luotsaan tästä eteenpäin. Itken jo kun katson 1-vuotiasta tytärtäni silmiin, niin viaton, niin suloinne pieni lapsi. Aivan kuten 5-vuotias veljensäkin.
En ketä, en kestä, en kestä tätä tilannetta ja tunnen suurta raivoa lääkäreitä kohtaan. Miksi ihmisen elämä saa olla toisten huolimattomissa käsissä? Miksi meitä hoidetaan kaikkia liukuhihnalla puolihuolimattomasti juuri silloin kun on kyse mitä tärkeimmästä, meidän elämästämme?
MIKSI, MIKSI, MIKSI?????
- Kaikkea syöpää ei leikatukaan pois -> täyspaniikki!Päivä kerrallaan
- Re: Kaikkea syöpää ei leikatukaan pois -> täyspaniikki!Päivä kerrallaan
- Re: Kaikkea syöpää ei leikatukaan pois -> täyspaniikki!piupalipaupali
- Re: Kaikkea syöpää ei leikatukaan pois -> täyspaniikki!Päivä kerrallaan
- Re: Kaikkea syöpää ei leikatukaan pois -> täyspaniikki!Päivä kerrallaan
- Re: Kaikkea syöpää ei leikatukaan pois -> täyspaniikki!Päivä kerrallaan
- Re: Kaikkea syöpää ei leikatukaan pois -> täyspaniikki!piupalipaupali