Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Kaikkea syöpää ei leikatukaan pois -> täyspaniikki!

Tuhannesti kiitos kaikille vastauksistanne!
Tuo Piupalipaulain ehdotus kuullostaisi ehkä parhaimmalta, totta on että ensin täytyy toimia ja käyttää energia tilanteen korjaamiseen ja sitten on aikaa sepustaa kanteita sun muita. Teenkin näin, kiitos vielä kerran. Paljon sain muiatkin hyviä ideoita teiltä, kiito niistä.

Tänään on ollut aurinkoinen päivä mutta sydämeni on ollut raskas. Lasten kanssa olen ollut paljon ulkona mutta hetkeäkään ei ole kulunut etteikö "kivi olisi painanut sydäntäni".
Tyyliini ei kuulu räyhääminen ja riehuminen (välillä tuntuu että ehkä se olisi saanut liikettä niveliin) mutta jämäkkä osaan jo olla ja sinnikäs - ehkä tyylini on kuten joku sanoikin: "en lähde tästä huoneesta ennen kuin se ja se asia on tehty/luvattu". Onneksi ei noin vahvoihin sanoihin ole tarvittu mennä mutta sekin saattaa olla vielä edessä.

Nyt pitää laittaa lapsille iltapalaa ja yrittää elää tätä arkea, ahdistusta lapsille näyttämättä, juuri kun pääsin kehumaan vanhemmalle lapselle että kuntoni vain tästä nousee ja paranee ja pääsen osallistumaan perheen yhteisiin menoihin...
En ole kertonut miehelleni, ei kestänyt viimeksikään kun purin ahdistustani. Tällä on myös riittävästi omia työpaineita, kesälläkin tulossa kiireaikaa enkä tiedä miten tätä kesästä selvitän kun en jaksa koko päivää lasten kanssa huhtoa, 2-3 h päikkärit tarvitsisin, sitten jaksaisin. Säteissä kuluu heinäkuun loppuun, en tiedä miten se aika saadaan lastenhoidot järjestymään, ihmiset kun tuppaavat olla lomilla ja mökeillänsä.
En ole kertonut tätä asiasta myöskään vanhemmilleni, eivät kestäisi enää lisätaakkaa, ymmärrän sen; kun oma lapsi sairastaa on ahdistuksen määrä suuri. Perjantaina oli äitini auttamassa lasten kanssa ja kun silmäni vain alkoivat vlua kyyneleitä yritin sepittää että tänään on vain ollut huono päivä, että niitä tulee välillä. Hän kysyi onko syynä parisuhde mutta sanoin että ihan tämä sairaus yksistään. Sitten totesi että eikös asiat ole hyvin, että sytostaatit ovat takana ja sädehoito + vuoden herceptiini enää jäljellä. Mutisin vain että juu, ovathan ne....

Mutta ei, nyt sitä iltapalaa laittamaan lapsille, isäntä menikin ottamaan tupluurit kun "alkoi niin väsyttää...." :((
Päivä kerrallaan | 3.6.2007 klo 18:35:25