Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Viluttaa

Hei siskot,

Moniko teistä kärsii viluisuudesta hoitojen aikana? Minulle se tulee aina, kun veriarvot ovat painumassa alas, ja nytkin istun villatakki päällä ja kahvimuki kourassa - viluissani. Täytyy vissiin hakea kaapista villasukat...

No niin, nyt on sukat haettu, ne taisivat muuten olla poikani, mutta ei se mitään, nyt on yksi viluinen päivä taas pelastettu. Miten te muut, miten teillä on päivä lähtenyt tänään käyntiin?

Minulla on taas jokin kuukautisia edeltävä masennus, ja huomaan ajattelevani ketuille mennyttä viimeistä lääkärikäyntiäni. Kenenkään ei pitäisi saada niin vauhkoontunutta palvelua, mutta minä sain, ja se seurantapaperi tuntuu ihan pilkalta: eihän siinä ole mitään, mihin ihminen voisi tarttua!

Olen sillä kannalla, että rintasyövän seurannan kuuluisi olla yksilöllistä ja että yksilöllisten hoitojen jälkeen yksilöllisten seurantapolkujen rakentaminen olisi tärkeää! Se ei välttämättä tarkoita sitä, että seurantavälejä tulisi tiivistää (niiden hyödystähän ei ole tutkimuksellista näyttöä), vaan ennen kaikkea se tarkoittaisi sitä, että potilas saisi riittävästi tietoa ja neuvontaa juuri omaan sairauteensa liittyen.

Nyt kun olen paneutunut seurantoihin lähemmin, huomaan yksilöllisyyden tulleen jopa trendiksi, mutta valitettavasti tämä tarkoittaa usein myös tiedottamisen laiminlyömistä, ja vastuun siirtämistä potilaalle itselleen erilaisissa oirekysymyksissä. Näin ei voi olla, ja tässä riittää haastetta niin sairaanhoitopiireillä kuin paikallisilla syöpäyhdistyksille. Myös Kela kuntoutuksen tuottajineen pitäisi saada systeemiin mukaan.

T. Karhutar

Karhutar | 4.12.2007 klo 11:09:58