Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Munasarjasyöpä

Hei vaan teille kaikille ihanille, rohkeille sisarille! Teidän viestejä on toisaalta hirmu mukavaa, toisaalta kauhean tuskallista lukea. Ketään en halua pelotella tällä kirjoituksellani, koska te kaikkihan kyllä tiedätte jo mitä munasarjasyöpädiagnoosi tarkoittaa ja mitä on mahdollisesti odotettavissa.
Minä olen vain niin täynnä tuskaa. Äitini sai diagnoosin melko tarkalleen vuosi sitten. Primäärikasvain oli silloin jo levinnyt vatsapaitaan, ja aloitettiin rankat sytostaattihoidot, joilla kasvain sitten pienenikin sen verran, että toukokuussa tehtiin leikkaus jossa poistettiin kohtu, molemmat munasarjat, vatsapaita sekä osa paksusuolta. Leikkaus kesti kymmenen tuntia, mutta äitini kesti sen hyvin, koska on fyysisesti hyvässä kunnossa ja urheilullinen.
Leikkauksen jälkeen hän sai vielä kuusi kertaa sytostaattia ja syöpämarkkerit veressä laskivat alle 35:n, eli periaatteessa syövän piti olla voitettu.
Seuranta oli tietysti aktiivista ja äiti alkoi saada Avastinia, estohoitoa. Sitten hän alkoi yskiä. Asumme kaukana toisistamme, mutta olemme puhelimitse yhteydessä joka päivä, ja kun kuulin sen yskimisen ensimmäisen kerran, veri muuttui jääksi suonissani.
Meidän suvussa on valitettavasti semmoinen tapa, että kun pahoista asioista ei puhu, ne lakkaa olemasta. Niinpä äitikin yritti "huijata" minua, että ainahan hänellä on yskä ollut, että eihän tämä nyt mitään. Kuulin kauhun hänen äänessään, mutta en tietenkään sanonut, että nyt taitaa olla metastaasi keuhkoissa.
Viime keskiviikkona äiti pääsi TT-kuvaukseen. Illalla kun soitin, puristin tiedon hänestä ulos. Metastaaseja keuhkoissa. Monta.
Siihen asti se olikin ihan tavallinen päivä. Lenkkeilin koiran kanssa ja lähdin yövuoroon. Kummallista, kuinka silmänräpäyksessä ihan onnellinen elämä voi muuttua, kuinka kaikki onni ja ilo voivat loppua, kuinka kaikki värit voivat kadota.
Mutta tämä on nyt totta.

Magdalan Maria | 22.1.2012 klo 01:51:30