Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?
Tässä yksi tarina:Rintasyöpäleikkaukseni (kokopoisto) oli huhtikuussa 2010 ja sytot alkoivat juhannuksen jälkeen 2010 ja loppuivat lokakuussa 2010. Marraskuun 2010 alussa tamofen ja sen myötä alkoivat myös kaikenlaiset yllätykset - sytojen sivuvaikutukset pahoinvointeineen ja hiustenlähtöineen oli pientä verrattuna tamofenin aiheuttamiin ongelmiin.
Erittäin runsaan yöhikoilun vuoksi en pystynyt nukkumaan. Univaje alkoi todella käydä raskaaksi ja kolmen viikon valvomisen jälkeen sain tarpeekseni ja otin yhteyttä syöpäpolille, enkä odottanut rintahoitajan vastaanottoon saakka.
Minua hoitaneet epäilivät (niin työterveyslääkäri kuin rintahoitaja ja onkologi), että olen masentunut. Itse hämmästelin masennusepäilyä, koska nautin elämässäni samoista asioista kuin aikaisemmin: ihanista lapsista, rakastavasta aviomiehestä, antoisasta avioelämästä, liikuntaharrastuksistani (kuntosalijumpat ja ratsastus, koirakävelyt) ja muista omista, perheen ja lasten harrastuksista sekä työstäni.
Onkologi ehdotti kokeiltavaksi Bellergalia - ja se auttoi nukkumaan, mutta pikku hiljaa arkea häiritsemään hiipi muisti- ja keskittymisongelmat, eikä yletön väsymys hävinnyt mihinkään. Sain onkologilta lähetteen neuropsykologisiin testeihin ja neurologille.
Testitulos oli surkea... muistini todella pätki ja pahasti. Neurologi lopetti ensitöikseen Bellergalin ja kokeiltiin onkologin kakkosvaihtoehtoa Efexoria pienimmällä mahdollisella annoksella, mutta se sai elimistöni käymään ylikierroksilla (ei väsyttänyt lainkaan, kädet tärisi ja tuli sydämen rytmihäiriöitä). Tämän jälkeen sain melatoniinia, mutta nukkumisen kanssa oli edelleen ongelmia, koska hikoilin edelleen niin voimakkaasti.
Kesän 2011 aika huomasin, että päänuppi oli alkanut jälleen toimia hyvin ja ajatukset ovat kirkkaat ja siksi työtkin sujui kuin ennen vanhaan. Sinnittelin uniongelmien vuoksi ensimmäiseen vuosikontrolliin, lokakuussa 2011.
"Kaikki hyvin" oli kontrollin tulos, mutta näiden tamoksifeenin aiheuttamien kestämättömien hankaluuksien vuoksi (hikoilun lisäksi ilmaantuivat muut tyypilliset tamon haittavaikutukset pikkuhiljaa pahentuen), onkologi ehdotti tamon lopettamista. Harasin kyllä vastaan, vaikka mielessäni tunsin suurta helpostusta. Ääneen sanoin, että hoitosuunnitelmaa esiteltäessä puhutaan niin ponnekkaasti tamon puolesta, mutta nyt minun pitäisi sitten päättää sen lopettamisesta.
Nyt on kulunut noin 2 kk ilman tamoa ja olo on todella hyvä. Nukun huomattavasti paremmin, kun kuumat aallot ovat laimenneet (sytostaatit lopettivat munasarjojeni toiminnan, joten varhaiset vaihdevuodet kuuluvat arkeeni), sorminivelet ovat vetreytyneet ja limakalvot OK.
Maanantaina on edessä toisen (terveen?) rinnan poisto ja siitäkin olen hyvilläni: syövästä (lobulaarinen, multifokaalinen) vain isompi näkyi ultrassa, mutta ei mammossa eikä magneettikuvassa ja pienempi ei näkynyt kuvissa ollenkaan, eikä sitä lääkärit löytäneet palpoimalla. Itse löysin tämän piilottelevan pikkaraisen viikkoa ennen leikkausta. Ja siksi myös se saatiin samalla kertaa -onneksi-poistettua.
Olen aina ollut hyvin pienirintainen, joten rinnan menetys ei ole aiheuttanut suuria tunteita ja olen käynyt uimahallissa ja kuntosalin suihkuissa jne. ihan samaan malliin kuin aikaisemmin. En ole koko aikana käyttänyt proteesia (enkä kyllä peittänyt kaljuanikaan).
Iso kiitos kuuluu ehdottomasti rakastavalle aviomiehelleni, sillä hän on koko ajan ollut tukena ja suhtautunut muuttuneeseen kehooni ja ulkomuotooni aikuisella tavalla.
Avioelämään yksirintaisuus ei ole vaikuttanut yhtään. Sen sijaan tamon haittavaikutukset tekivät sen tänä syksynä fyysisesti mahdottomaksi. Mutta siitäkin on nyt toivuttu ja elämä on nyt mallillaan.
Olen kai saanut syntymälahjaksi kyvyn elää päivän ja hetken kerrallaan eli nautin juuri tästä hetkestä.
Eli hyvillä mielin tässä porskutellaan menemään. Tämän päivän kruunasi ihana ratsastusreissu tyttären kanssa. Iloitsen myös poikamme ja mieheni sekä isäni tämäpäiväisestä yhteisestä lätkämatsi-illasta. Huominen tuo tullessaan tyttären yleisurheilukilpailut... ja siitä sitä on sitten hyvä ponnistaa maanantain leikkaukseen.
Tsemppiä muillekin.
- Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?niin pieni
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?niin pieni
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?kesätuulahdus
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?TummaSuklaa
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Sini-likka
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Sini-likka
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?TummaSuklaa
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?TummaSuklaa
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Sini-likka
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Sini-likka
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?TummaSuklaa
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?TummaSuklaa
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?niin pieni
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?
- Re: Missä mennään kesän 2010 sytoilijat?Tulevaisuus?