Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Uusi "tapaus" ilmotautuu joukkoonne...

Hei kaikki "kanssasisaret"!
Uskallauduin eilen ensimmäistä kertaa tälle foorumille. Ja olin positiivisesti yllättynyt viesteistä ja sain erittäin hyvää tietoa kokemuksistanne (hoidoista/hoitosuunnitelmista), jotka kylläkin ovat hyvinkin erilaisia, ilmeisesti johtuen jo paikkakunnasta missä asutte.
Itse olen 15.3. saanut paksuneulanäytteiden vastauksen vaikka epäilyt sairastumisesta olivat vahvat jo enne tuloksen varmistumista. Kasvaimia löytyi kaksi (13mm ja 14mm), joten ainostaan rinnan koko poisto tuli kysymykseen ja leikkaus oli 26.3., jossa vasen rinta poistettiin ja kainalo tyhjennettiin. Rinnattomuuden kanssa en oikein vieläkään ole tottunut elämään. Muuten menee jo ihan ok, mutta suihkussa käyn yhä edelleen bikinin yläosa päällä... Avonaisia paitoja olen pitänyt kyllä päällä vaikka "lommo" on aikamoinen, mutta ei se minua häiritse. Lösin muutamat todella hyvät proteesiliivit, joten ei pääse "tekotissi" tursottamaan ;-)
Sain silloin 15.3. sairaslomaa n. 2kk, mutta sitten kun oli syöpälääkärin vastaanotto ja sain tiedon hoitosuunnitelmasta sairaslomaa lääkäri kirjoitti suoraan vuoden loppuun, mikä mielestäni on ihan hyvä asia.
Luokitukseltaan syöpäni on gradus 1, hormoonireseptoripositiivinen eikä kainalosta löytynyt etäpesäkkeitä.
Lääkärin mukaan periaatteessa pelkkä hormoonihoito 5 vuotta olisi riittänyt hoidoksi, mutta kun olen alle 40 v (38) niin saan sytot (6 kertaa) säteet (5 viikkoa) ja sitten hormoonitapletit 5 vuotta.
Kaksi sytoa takana. Kuvottavaa oloa kestää näköjään tiistaista (hoitopäivä) perjantaihin ja sitten alkaa helpottaa. Hoitopäivän iltana oli vähän kurjempi, kun muina päivinä. Olo muuten tuntuu suht koht normaalilta muina aikoina. Väsymystä tieten ja kuten jollakin muullakin "kanssasisarella" ruoka maistuu vähän liiankin hyvin (painoa tullut kevään aikana 5 kiloa lisää, no, pieniä murheita tässä vaiheessa). Hiuksia lähtee aika lailla, mutta vielä niitä kuitenkin päässä on. Perukin olen hankkinut valmiiksi. Ihan siitä syystä, jos aamulla herää ja tukka on tyynyllä ;-) Oikeastaan eilen lähdin täältä hakemaan tietoa hiusten lähdöstä. Eli siitä koska se on odotettavissa. Panikkia nimittäin meinaa pukata asiasta, mutta tästäkin asiasta löytyi sellaisia rohkaisevia kokemuksia, että panikki helpottui. En mikään "tukkaihminen" ole, mutta onhan se sellainen asia, joka mieltä kaivaa. Hiukset leikkautin aivan lyhyeksi ennen ensimmäistä sytoa. Jäähattua olen pitänyt sytojen aikana, jonka pitämistä jollekkin ei ollut suositeltu. Tästä asiasta en ollut ennen kuullut.
Elämä on ollut keväästä saakka melkoista vuoristorataa, niinkuin varmasti meillä kaikilla. Lapset (11 ja 13 v.) ovat ottaneet asian yllättävän rauhallisesti alkujärkytyksen jälkeen. Olen puhunut näistä asioista heille, rinnattomuudesta, hoidoista, hiusten lähdöstä ym. ja ovat olleet hyvin myötätuntoisia ja perukkia 11 v. poika kehui oikein hienoksi... Mies on ollut korvaamattomana tukena ja jaksanut kuunnella kun on ollut paha mieli.
Rauhoittavia ole napannut aina silloin kun on tuntunut tosi pahalta. Ovat olleet minulle kyllä helpotus. Ja unilääkkeiden avulla olen (Imovane)saanut nukuttua.
Että tälläisia kokemuksia tältä kanssasisarelta....
Paljon voimia teille kaikille ja yritetään nauttia Suomen ihanasta kesästä ja luonnosta!
Kesätuuli | 12.6.2007 klo 11:46:10