Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: kysymyksiä taas...
hui! jännitys tiivistyy kun huomenna on se tutkimus.. Nyt todellakin olen hyvin kiitollinen siitä, että sain mukaani henkilön, joka ymmärtää mitä pelkään.Jotenkin juuri nyt, kun se on niin lähellä kuitenkin mietin, että olenko tehnyt kärpäsestä härkäsen, ja että kuitenkin olen haaskannut yhteiskunnan varoja turhaan, kun kuitenkin tuo on vain joku ihan harmiton juttu joka menne itsestään pois... Tosiasia kuitenkin on se, että se on ollut siinä jo jonkun aikaa, se kasvaa kokoa, ja se häiritsee. Toki kaikki epäilyttävät patit tulee tutkia asianmukaisesti, mutta mietin onko kenelläkään teistä ollut tällainen olo juuri ennen ultra/mammo tutkimusta ja koepaloja?
Pelkoni syövän mahdollisuudesta ei ole hävinnyt minnekään, mutta ajattelen tässä lähinnä tätä aikaa, jolloin yhteiskunnan varannot ovat muutenkin rajalliset, varsinkin julkisella puolella. Jotenkin tulee sellainen pieni ja nöyrä olo, tai syyllinen haaskaukseen, jos kyseessä onkin vain joku hoitoa vaatimaton harmiton pikkujuttu..
Omituiset on pelot mullakin...
Ja kuitenkin ehkä juuri siksi ajattelen näin, kun tämä on toinen kerta suht lyhyen ajan sisään, ku sama tutkimus tehdään. Uskon kyllä lääkäriä, kun hän sanoo että on syytä tutkia, ku on kookas ja oireilee, ja siellä selvästi olemassa, eikä tunnu normaalilta rintaan kuuluvalta kudokselta, mutta kuitenkin... Minussa on se vika, että tuppaan ajattelemaan liian laajalti vaikutuksia, kuten että vien tutkimusaikaa ja resursseja sellaisilta ihmisiltä, jotka todella tarvitsevat sitä. Jos siis kyseessä on hyvänlaatuinen muutos...
Ja kun sanon kiitos teille kun olette vastailleet ja tukeneet, niin todella tarkoitan sitä, haluaisin antaa jokaiselle teistä oikein mojovan halin, sillä ilman teitä ja tätä foorumia oloni olisi hurjasti kurjempi. Teiltä olen saanut realistista ajatusmaailmaa, lämmintä tukea ja vilpitöntä välittämistä.
Minun tilanteeni epätietoisuuden kanssa nyt jo toiseen kertaan voi olla monelle diagnoosin saaneelle vähän rasittavaakin, kun hoen täällä taas samaa, mutta te olette auttaneet.
Kiitos.
- kysymyksiä taas...poppana
- Re: kysymyksiä taas...Anna52
- Re: kysymyksiä taas...poppana
- Re: kysymyksiä taas...Anna52
- Re: kysymyksiä taas...poppana
- Re: kysymyksiä taas...poppana