Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Vuoden taival takana - nyt alkavat uudet haasteet!

Heippa kanssasisaret!
Tällä hetkellä minulla on aika ihmeellinen olotila.
Tasan vuosi sitten olin sairaalassa odottamassa 9.6 olevaa rinnan koko poisto leikkausta. Iso tuumori ja kaksi pientä. Kainalot onneksi puhtaat. Tulevaisuus oli täysin hämärän peitossa, oli epävarmuutta ja pelkoakin. Kesä meni sumussa. Tein aika tarkkaa päiväkirjaa, joten siitä voin lukea, mitä kaikkea on tapahtunut. Missään vaiheessa en menettänyt uskoa selviytymiseen, kertaakaan en suunnitellut hautajaisia. Hoidot meni hyvin ilman komplikaatioita. Nyt kylläkin kolottaa levossa luita ja lihaksia letrozolen takia, mutta ne tuntuvat vähäisille - pahemminkin voisi olla. Sähköhoito, liikkuminen ja vesijumppa tekevät hyvää, särkylääkkeet eivät auta.
Puoliso on pitänyt minut vuorokausirytmissä ja kiinni normaalissa elämässä. Syövästä on puhuttu loppujen lopuksi hyvin vähän, se ei säädellyt meidän arkea. On reissattu usein lasten perheiden luo etelä Suomeen. Neljä lastenlasta ovat hyvä terapiatiimi.
Tänään juuri juttelin erään kanssasisaren kanssa siitä, kuinka helppoa olisi ollut jäädä sohvan reunalle ja vaipua synkkyyteen ja masentua. Se on niin vaarallisen lähellä.
Töihin meno oli kaukaisena ajatuksena, sitten vasta joskus...
Vuorotteluvapaat osuivat hyvin ennen ja jälkeen sairastumisen, mikä minulle oli varsinainen onnenkantamoinen. Tänään on vuorottelun viimeinen päivä ja huomenna alkaa kesäloma. Töihin menen 2.7.
Näin sitä vain on taivallettu tämä pitkä matka. Toivottavasti ei enää koskaan tarvitse tulla tälle samalle reitille, kyllä tämä sellainen kokemus on ollut.
Sairauden alkuvaiheessa välttelin tuloa tälle nettipalstalle, mutta kerran vahingossa eksyin. Siitä olen ollut erittäin onnellinen. Vain vertaiset voivat tuntea samoin! Täältä olen itse saanut voimaa ja myös itse olen voinnut olla auttajana. Ja edelleen huomaa, kuinka meitä ns. konkareita tarvitaan uusien kanssasisarien tukena.
Työt alkavat siis kolmen viikon kuluttua, 60%:na. Osa-aikaisuus on tosi hyvä juttu, koska olen ollut poissa töistä liki 2 vuotta.
Tällä hetkellä muut odottavat lomalle lähtöä ja minä töihin menoa.
On ihanaa, että on työpaikka ja se yhteisö mihin palata.
Katse tulevaisuuteen ja nautitaan elämästä!
Terv. Gugi53
gugi53 | 8.6.2012 klo 16:25:03