Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Tämä selvä
Voi kauhia sentään mitä touhua täällä onkaan, sentään järkisivusto...en voi olla kommentoimatta moista ulostönimistä..Tuollainen ihmisiin sopeutumattomuus kuuluu jonnekin Suomi24 palstoille yms.
Minulle on aikoinaan opetettu, että jokainen ihminen pitää ottaa vastaan sellaisena kuin hän on niin ulkoisen kuin sisäisenkin olemuksensa osalta.
Minä EN ole syöpäpotilas, mutta olen käynyt täällä jokaisessa foorumissa lukemassa mitä ihmiset kirjoittaa hakien epätoivoisesti jotain, jota en tiedä..ehkäpä selviytymistä seuraavan päivään tms.
Missään ei määrätä, kuka saa kirjoittaa millekin foorumille ja pitääkö ihmisen olla terve vai vakavasti sairas - syöpä on aina vakava sairaus, on se kenellä tahansa ja missäpäin kehoa tahansa.
Ymmärrän hyvin keskustelun aloittajan mieltä ja halua hakea tietoa, lohtua tai vain ideoita pärjätä eteenpäin. Se onko hän keskustellut jonkun naisen kanssa liian paljon ei ole yksipuolista, mitäs vastaatte?? Ja jos jonkun kirjoittajan vuoksi pitää poistua koko systeemistä, niin voi katsoa jo peiliin...nimimerkit näkyvät eikä mitään ole pakko lukea - ja kyllä minäkin vastaan jollekin sukupuolesta riippumatta mikäli joku reagoi - ei tämä ole mikään chat -ei täältä kukaan ole treffiseuraa hakemassa.
Niin vaikken itse syöpäpotilas olekaan, niin eipä se minullekaan vierasta ole ja en ole aikoinaan edes sopivaa foorumia löytänyt. Miehelläni todettiin haimasyöpä 6/11 jota ei voitu leikata. Hoidot olivat rankkoja eivätkä toimineet, kivut olivat saatanalliset, joihin eivät edes kipuklinikan lääkärit meinanneet saada tolkkua. Hermoja katkaistiin, laastareita ja lääkkeitä lisättiin, kunnes viimeisenä keinona oli epiduraalikipupumppu ja mielettömät annokset morfiinia, puudutetta ja kipulääkettä. Syöpä lähti leviämään maaliskuussa, askitesnesteen poistoon oli ryhdyttävä huhtikuussa, pitkäperjantaina saimme kehoituksen keskustella kaikki asiat selviksi, saattohoitoon tuli kotiin pääsiäismaanantaina ja nukkui ikiuneen seuraavana sunnuntaina. Ja kyllä - tämä sairaus koskee koko perhettä. Mieheni sanoi niin jokaiselle psykologille, lääkärille ja ystävillekin, että rankinta tämä taitaa olla minulle - ei hänelle näitä murheita jää vaan minulle...2010 ostettu velkainen omakotitalo, lapset 2½ ja <4 ja ihanat tulevaisuuden suunnitelmat. Itselleni taasen oli sietämätöntä kuvitella toisen kipuja, tunnetta elämän lopullisuudesta ja siitä voimasta, jolla kesti viimeiset kuukaudet.
Mieheni koki tärkeäksi sen, että pääsen keskustelemaan asioita ja jopa ammattiauttajien kanssa - meillä kun ei hänen syöpä ollut ainoa vastoinkäyminen vuoden aikana..
Meillä tilanne eteni sitä tahtia, etten ehtinyt oikeaa foorumia etsiä, saattohoitokin päättyi viikossa. Nyt olen kirjoittanut sururyhmään, mutten tiedä onko sekään oikea..sain juuri 3vko sitten tietää että isälläni syöpä ja sillekään ei löydy oikeaa foorumia - ei edes diagnoosia ole annettu - poskiontelon polyyppien joukossa ja edessä samanmoinen sädetys ku miehelläni - 5vko joka arki ja 1/vko solumyrkyt päälle kun niin lähellä aivoja
Joo - me jokainen mennään eväillä, jotka on saatu..minä toivon teille kaikille hyvää ja mahdollisimman tervettä elämää.
- Tämä selvädontTellme
- Re: Tämä selväemuliita
- Re: Tämä selväIlona
- Re: Tämä selväJan73
- Re: Tämä selväJanna61
- Re: Tämä selvätullis
- Re: Tämä selvädontTellme
- Re: Tämä selväSophia
- Re: Tämä selväriitukka
- Re: Tämä selvävoimaton vai voimaa on
- Re: Tämä selväpuolituinen
- Re: Tämä selvätaistelu-62
- Re: Tämä selväTulevaisuus?
- Re: Tämä selväIlona
- P.S.Ilona
- Re: Tämä selvämayu
- Re: Tämä selväPumpkin