Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Kohtalotovereita hormooninegatiivinen/ Her-2 positiivinen?

Hei Ladybird

Minä olen näitä hormoninegatiivisia ja her2-positiiviisia "herkkutissejä" myös, ja keväällä -07 kun tauti löydettiin, olin 42-vuotias. Kasvaimia oli rinnassa kaksi, niistä toinen jo aika kookaskin, ja kainaloissa oli tartuntaa 13 imusolmukkeessa, kun 23 noukittiin talteen. Kainalon tyhjennys oli ns. täydellinen, eli kaikki sormiin tuntuva ja silmiin näkyvä imusolmukekudos poistettiin aivan lapaluuhun asti - niinkuin todennäköisesti sinultakin lukumäärästä päätellen. Poistettujen imusolmukkeiden määrä voi todellakin tapauskohtaisesti vaihdella, mutta luotettavana pidetään tulosta, jossa vähintään 10 on saatu talteen, aina silloin kun tauti on jo selvästi levinnyt useampaan imusolmukkeeseen (kaikillahan näin ei ole!!!). Tautini oli duktaaalinen ca, stage IIIb.

Hoitoina sain 3 x Taxoteren + Herceptinin, sen jälkeen 3 x CEF ja 23 x säteitä. Sädehoidon määrä on jokaisella yksilöllinen, mutta keskimäärin ihmiset käyvät 5 viikkoa (noin 25 kertaa) säteissä. Eri sairaanhoitopiireissä on erilaisia tapoja jaksotella Herceptiniä, mutta tämä 9 viikon kuuri joko kolmeen tai yhdeksään kertaan annosteltuna alkaa olla Suomessa yleinen. Se on sydämelle hellempi kuin vuoden kestävä kuuri, ja asiaa tutkitaan, kumpaa hoitostandardia on edukkaampaa soveltaa. Vuoden kestävä hoito kun kuitenkin on se kansainvälisesti vakiintunut tapa.

Omien hoitojen päättymisestä on nyt vierähtänyt vuosi, ja millainen vuosi se on ollutkaan! Ensi alkuun oli vaikeaa uskoa diagnoosia ja hoitoja todeksi, ja sitten kun putki viimein oli ohitse, alkuun pelotti, miten jaksan ja selviän. Mutta hyvin on selvitty, vaikka jälkimaininkeja onkin joutunut uutterasti korjaamaan - mihin voi jossakin vaiheessa henkisesti myös varautua. Oma keho ja sen tuntemukset muuttuvat rankkojen hoitojen takia, mutta vähitellen usko elämän jatkumiseen palautuu ja voimatkin elpyvät. Tällä hetkellä olen jo fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ennen tautia, joten jos taudista on ollut jotakin hyötyä, niin enää en koskaan päästä kuntoani repsahtamaan, koska jokin kaunis päivä saatan tarvita sitä kipeästi. Oli se sentään sellainen "reissu" tämä syöpäkomennus.

Mutta elämä voittaa, ja hymyileekin taas! Jo puolitoista vuotta ilman tautia...

T. Karhutar
Karhutar | 5.2.2009 klo 18:36:47