Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: elämää ei sen enempää....

Hei, viisaita sanoja kirjoititte. olen itse pohtinut miten sitä oppii elämään tätä hetkeä, eikä koko ajan seuraavaa hoitoa kohti, pelkäen koko ajan huonoja uutisia.Minullahan alku oli huono ja olen vasta nyt menossa leikkaukseen, sytojen ja sädetyksen jälkeen. Koko ajan vaan pelkää että joku menee pieleen enkä pääsekään siihen leikkaukseen. Ja jo mietin elämän pituutta, mikä todella typerää kun sitä ei kukaan voi tietää. Miksi niitä ennusteita yleensä kerrotaan? Viinilasillinen on ihan yes. Itse tosiaan pelkään että vaikka elän kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, voinko oikeasti aiheuttaa esim. nämä sytoallergiareaktiot itse kun elimistö niin kauheassa stressitilassa? Kaikenlaista keskustelu apua on kokeiltu ja kaikilla neuvo että pitäisi vaan suunnitella tulevaa kuten ennenkin. Kuka siihen oikeasti pystyy? Olen tehnyt itselleni huoneen taulun, jossa lukee: menen leikkaukseen, paranen.Mutta se pelko on kuin käärme joka luikertelee pään sisään. Paska tauti,kun vielä on ollut avoin sairaudestaan ,saa kokea olevansa kuin joku spitaalinen , kun ihmiset ei uskalla enää kohdata. Toivon niin löytäväni täältä ihmisiä jotka ovat samassa tilanteessa, tai päässeet eteenpäin. Parempia aikoja meille kaikille!
riitta47 | 15.5.2011 klo 15:59:59