Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Olipa kokemus

Kokemus Cefistä näköjään vaihtelee eri kerroilla. Kaksi ensimmäistä kertaa meni suhtkoht siedettävästi mutta kolmas kokemus viritti pelon seuraavaa kertaa kohtaan. Oksensin nimittäin yhdeksän tuntia yhtäsoittoa ja päädyin lopulta sairaalan ensiapuun. Johtuiko sitten kesäsijaisista vai mistä, koin jääväni siellä heitteille. En saanut pahoinvointilääkettä kolmeen tuntiin vaikka lääkärikollega oli sanonut syöpälääkärille, ettei ole kuullut kenenkään oksentavan noin sytojen jälkeen. Nuori mieshoitajakin tuumaili, että saat hyvät vatsalihakset eikä tarvitse mennä kuntosalille heti! Lopulta huusin käytävälle, että en jaksa enää ja puolilta öin sain lääkkeet ja pääsin syöpätautien osastolle nukkumaan.

Minulle tuli olo, että hoitohenkilökunta ei ihan oikeasti tiennyt, miten suhtautua. Nuori amanuenssi hypähti kauemmas, kun aloin oksentaa ja sanoi, että palataan asiaan. Tänäpäivänäkään en ole häntä nähnyt... Tuntui entisenä hoitajan kamalalta, kun huomasin, että homma ei ollut oikein kenenkään käsissä. Syöpälääkäri onneksi ehdotti seuraavana päivänä, että neljäs hoito annetaan osastolta käsin.

Miten te muut olette koonneet itsenne seuraavaa coctailia varten, jos kokemus edellisestä on ollut rankka?
arpakuutio | 17.7.2008 klo 23:14:11