Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: kohdunkaulansyöpä

Hei vaan!

Minulla oli adenosguamouttinenkarsinooma ja levyepiteelisyöpä, joka oli paikallinen, eli ei levinneisyyttä. radikaalileikkaus tehtiin tämän vuoden tammikuussa ja sain myös sädehoitoa kuusi viikkoa, sekä sytöstaattia (ciplatiinia), joka kuitenkin jouduttiin lopettamaan parin kerran jälkeen, kun menin niin huonoon kuntoon. Sytostaattia yritettiin antaan sen vuoksi, kun kasvaimessa oli vielä elävää kudosta jäljellä, vaikka muutoin kaikki oltiin saatu pois.
Täytin viimmekuussa 51-vuotta. Ennen leikkausta minunkin papa oli monta vuotta kakkosella ja vuosi sitten olikin jo kolmosella, eikä silloinkaan tehty muuta kuin annettiin antipiottia ja puolenvuoden päästä uusi papakoe, joka oli taas kakkosta. Seuraava papa määräys annettiinkin vasta vuoden päähän, mutta minä tiesin ettei kaikki ole ok. joten menin otattamaan uuden papan syksyllä ja siinä tuli vastaus, että atypiamuutoksia, sekä hisl-epäily. Papa oli taas kolmosta.
Sitten otettiin kolmesta kohtaa koepalat ja vastaus ettei syöpää, mutta hoitamattomana voi sellainen tulla, joten sitten tehtiin loophoito ja sen jälkeen tuli vastaus, että kysymyksessä onkin syöpä. Kärsin kuitenkin monta vuotta ylimääräisestä vuodosta, joka oli välillä ihan ruskeaa ja todella runsasta, myös yhdynnän jälkeisiä vuotoja oli jatkuvasti. Näitä oireita hoidettiin pelkästään antipiooteilla, eikä edes aina mitään kontrolleja lääkekuurien jälkeen tehty. Hyppäsin usean vuoden ajan lähes kuukausittain gynellä, mutta tähän päädyttiin.
Tiedän miltä sinusta tuntuu, sillä minulla on aivan samallaiset tunteet. Tuntuu ettei osaa, eikä uskalla elää enään niinkuin ennen. Olen välillä todella maassa ja ainoa ilonaihe on tällähetkellä omat pojat ja heidän lapsensa.
Minusta tuntuu jotenkin niin ahdistavalta alkaa käydä niissä kontrolleissa ja jännittää joka kerta sinne mennessä, että mitä seuraavaksi.
Annan sinulle voimahalauksen ja yritetään selvitä tästä kaikesta, ajatellen, että me tulemme voittamaan tämän ikävän olotilan ja voimme viellä olla onnellisempia, kuin koskaan.
Täällä on myös hyvä keskustella muiden kanssasisarien kanssa, jakaen omia tunteita ja kokemuksia, kun huomaa, ettei ole yksin. Palataan taas!
syöppis | 8.5.2007 klo 13:51:17