Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Duktaalinen In situ olikin lobudaalinen ja duktaalinen invasiivinen syöpä

Hei Kristaemilia

Minun sairastumisestani on jo jonkin verran aikaa ja olen jo hyvää vauhtia siitä toipunutkin, mutta siltikin alun järkytys on vielä vahvana mielessä. Minulla eivät sinun tilanteessasi olleet veriarvot aivan noin alhaiset, mutta ennuste oli synkkä ja lapset vielä pieniä. Kuitenkaan, en lähtenyt sillä ennusteellani silloin herkuttelemaan, vaan jo lasten tähden otin sen asenteen että tämä selvitetään päivä kerrallaan.

Tietoa keräsin alusta asti paljon, mutta yritin hoitojen aikana pitäytyä vain niissä asioissa, jotka kulloinkin olivat ajankohtaisia. Ja mielelläni avauduin ahdistuksistani vertaisille säästäen näin perhettäni.

Fyysisen kunnon romahtaminen oli todellisuutta minullekin, ja sen valkeneminen oli henkisesti raskasta. Itseluottamusta ja elämänuskoa koeteltiin, mutta ihmisten hyväntahtoisuus tuli avuksi ja kantoi pahimpien hetkien ylitse. Sain levätä ja otin avun vastaan, silloin kun sitä tarjottiin ja tarvitsin.

Ankkuroiduin niihin asioihin, jotka olivat tuottaneet elämässäni iloa, ja yllätyin myönteisesti, miten vähän kuitenkin jouduin ilonlähteistäni luopumaan. Päin vastoin, löysin onnellisuuden aiheita helposti enemmänkin, kun kaikki ei enää ollutkaan itsestäänselvää. Jopa vesi kutitteli leikkauksen jälkeen iloisesti suulakea ja virkisti sielua myöten.

Vaikka kokemus ei jalostanutkaan, se opetti arvostamaan kiireettömyyttä ja yksinkertaisuutta, joutilaisuutta ilman suorittamisen painetta. Hoitojen jälkeen kaikki aistit olivat avoimina väreille, tuoksuille ja äänille, mutta myös sisäinen maailma oli uudella tavalla avartunut aistimaan kehon sisimpiä tuntemuksia. Minulle oli ollut siihen mennessä täyttä huuhaata visualisoida omia sisäelimiään, mutta yhtäkkiä se oli normaalia arkipäivää ja osa rentoutumisen rutiineja. Hätävaloja paloi vähän kaikkialla, mutta opettelin sammuttamaan niitä nöyrästi.

En tunne olevani asian suhteen valmis, ja ehkä siksi täällä vielä kommenttieni kanssa roikunkin. Mukana on myös kiitollisuutta siitä, että olen aikanani saanut apua, ja ehkä minunkin tarinani voi myös antaa toivoa Sinulle, kun mietit, voiko tästä selvitä. Kyllä voi, älä pelkää, mutta anna itsellesi aikaa toipua. Sinun kannattaa käyttää lähipäivät lepäämiseen ja itsesi hemmotteluun. Kaikki selviää aikanaan.

Terveisin Karhutar
Karhutar | 15.6.2011 klo 20:55:58