Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Suurien kysymysten äärellä

Toivotaan parasta, mutta vaadi joka tapauksessa neulanäyte, näytti ultrassa sitten miltä tahansa! Mutta kuten sanoit, ei ole mitään erityistä syytä uskoa, että se olisi jotain pahaa,mutta jos on, niin siitäkin selviää!

Sitten vastauksia varsinaisiin kysymyksiisi:
1. Sairastuin vuosi sitten 23-vuotiaana. Alle 25-vuotiaita sairastuu rintasyöpään vuosittain keskimäärin 1 eli syöpä tuli täysin puun takaa etenkin kun suvussanikaan ei rintasyöpää ole. Lääkärit vakuuttivat kerran toisensa jälkeen, ettei mistään pahasta ole kyse ja ilman muuta on hyvälaatuinen (siltä myös ultrassa näytti) neulanäyte kuitenkin paljasti aggressiivisen rintasyövän. Menin tutkimuksiin täysin rauhallisin mielin ja tuloksetkin odotin aivan rauhallisesti, koska tosiaan kaikki lääkärit (3kpl), jotka minua olivat tutkineet olivat kyseistä kyhmyä hyvälaatuisena pitäneet.

2. Vanhemmille ja miehelle oli tietenkin suuri järkytys. Olin juuri viikko aiemmin mennyt naimisiin ja mieheni äiti on kuollut munasarjasyöpään eli miehelleni syövät olivat ikävällä tavalla tuttuja jo entuudestaan. Toisaalta kaikki läheiset myös tukivat ja kannustivat ja olivat läsnä vaikealla hetkellä, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Toki tässä vuoden aikana on myös tökeröjä sutkautuksia saanut osaksi, mutta pääasiassa kuitenkin tukeutumista.

En jatkanut elämää normaalisti diagnoosin jälkeen, koska opiskelen päätoimisesti ja kyseessä oli sellaiset kurssit, jotka olisivat vaatineet jatkuvaa läsnäoloa. Jonkin verran kuitenkin pystyin hoitojen aikanakin opiskelemaan. En kuitenkaan myöskään jäänyt pelkästään kotiin nuolemaan haavojani. Toisaalta päivät diagnoosin jälkeen ovat olleet erittäin vaihtelevia. Toisinaan tuntuu, että elämä on vielä laadukkaampaa kuin aiemmin, toisinaan taas, ettei tästä tule yhtään mitään.

3. Noh, kyllähän yksi puuttuva rinta, lähemmäs 10 sytostaattien aikana tullutta lisäkiloa ja kaljuus naiseuteen vaikuttivat ja vaikuttavat edelleen. Toki edelleen tunnen itseni naiseksi ja toisinaan ihan viehättäväksikin, mutta kyllä niitä masennusjaksojakin on väliin mahtunut.

4. Tietenkin läheiset ihmiset toivat paljon iloa ja auttoivat jaksamaan. Sitten se, että oppi nauttimaan pienistä asioista ja tarttumaan hetkeen, auttoi aika paljon. Myös luonnosta löysin monesti voimaa ja siitä, että annoin itselleni aikaa käydä asioita läpi.

5. Itselläni ovat hoidot loppuneet tuossa n.3kk sitten. Nyt sitten pitäisi opetella elämään terveenä, vaikka leviäminen pelottaakin ja hormonilääkitys on vielä seuraavat 5 vuotta päällä. Toistaiseksi en isommin ole muuttanut elämässäni mitään, enkä kyllä voi sanoa jalostuneenikaan. Olen jo aiemmin elänyt perhetilanteen vuoksi vaikean lapsuuden ja nuoruuden, joten arvot ovat kyllä tähänkin asti olleet kohdallaan. Enemmänkin tällä hetkellä ärsyttää ihmiset, jotka valittavat pienestä tai vanhukset, jotka surkuttelevat omia sairauksiaan. Joten erityisen jalostunut tuskin ainakaan vielä olen. Päin vastoin kiinnitän aiempaa enemmän huomiota esim. ulkonäkööni, joka aiemmin oli enemmänkin yhdentekevä.
Myrps | 24.8.2008 klo 16:50:53