Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Tietokonekuvassa jotain pelottavaa!

Tuskamuikkunen!

Samaistuin kovin tuskaasi sairauden alkumetreillä ja haluaisin lähettää sinulle ison sylillisen toivoa, mielenrauhaa ja taistelutahtoa eteenpäin menemiseksi!

Sairastuin vuoden 2008 alussa rintasyöpään, joka oli ehtinyt salakavalasti kasvaa jo 6 cm:n mittaiseksi ja metastasoida kainalon 9 imusolukkeeseen. Olin diagnoosin saatuani aivan varma, että elän elämäni viimeistä kevättä. Kävin samalla läpi tuskaa lasteni elämästä, sillä minulla on kolme lasta, tuolloin 15-, 13- ja 3-vuotiaat.

Kävin vuoden 2008 aikana läpi leikkauksen sytot ja sädehoidon. Sytot olivat yksi elämäni rnakimmista kokemuksista, sillä voin todella pahoin ja puolet hoidoista annettiinkin syöpäosastolta käsin siten, että pyysin likimain nukuttamaan minut. Mitkään pahoinvointilääkkeet eivät auttaneet kunnolla ja niistä meni vain pää sekaisin. Vastapoolina sain pitää hiukseni (käytin jäämyssyä) vaikka ne harvenivatkin ja moni tuttavsitani kertoi, ettei olisi ikinä uskonut minun sairastavan syöpää ja käyvän hoitoja läpi.

Nyt kun sairaudesta on kulunut kaksi vuotta, olen saanut olla terveen kirjoissa! Sairaus on arkipäiväistynyt siten, että en enää ajattele asiaa heti herättyäni, päivittäin kuitenkin. En erikoisemmin pelkää sairauden uusiutumista vaikka riski uusiutumiseen on korkea. Koeta luottaa, että kohdallasi käy samoin asian arkipäiväistymisen suhteen, kun olet käynyt hoidot läpi.

Etsin itse kiivaasti alussa vertaistukea ja meninkin syöpäjärjestön rintasyöpäryhmään. Meno oli suuri virhe, sillä ryhmässä oli huomattavasti vanhempia, jo eläkkeellä olevia naisia, jotka "mässäislivät" kauhukokemuksilla. Tuon tapauksen jälkeen olin aivan maassa ja toivon rippeet paranemisesta olivat nollilla.

Parhainta tukea sain tältä palstalta. Kirjoitin silloin nimim. Arpakuutio ja toivoisin myös kuulumisia tuohon aikaan keskustelussa mukana olleilta henkilöiltä. Tielleni ilmestyi aivan kummallisesti ihmisiä, jotka viestivät selviämisestä, mm. leikkauksen jälkeen tikkejä poisti hoitaja, joka oli selvinnyt aivokasvaimesta, postissa tuli kirje puolitutulta, jonka vaimo oli toipunut jne. Aloitin tuolloin myös remontin ja maalaaminen helpotti kummasti ahdistusta!

Hain myös ammattiapua ja kyseinen ammattilainen vannoi positiivisen ajattelun nimeen. Hän korosti kovasti, miten voimme vahvistaa immuunipuolustustamme välttämällä stressiä. Hän suositteli mm. kirjaa: John Kabat-Zinn. 2007. Täyttä elämää. Kehon ja mielen yhteistyö stressin, kivun ja sairauksien hoidossa. Helsinki: Basam Books. Luin kirjan seuloejn sieltä tiettyjä asioita mm. sen, että syövästä olivat parhaiten selvinneet henkilöt, jotka luottivat paranemiseensa....tai sitten elämä vaan tuntuu mukavammalta loppuajan :)

Toivon sinulle todellakin uskoa ja luottamusta paranemiseen! Kerää voimia hoitoihin ja anna itsellesi lupa moniin tunteisiin.

Lämmöllä Altocumulus, ent. Arpakuutio
Altocumulus | 30.7.2010 klo 16:12:19