Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Ahdistuksen paluu...
Hei,Ymmärrän hyvin mitä käyt läpi. Itse löysin oman pahkurani tänä kesänä, ikää 30v eikä mitään kokemusta rintasyövästä lähimainkaan. Melkein pari kuukautta vahdin pattia itsekseni, ajattelin ettei se kuitenkaan ole mitään ja menee ohi. Lopulta oli aivan pakko ryhdistäytyä, sanoin miehelle asiasta ja varasin lääkärin.
Oma pattini oli vasemmassa rinnassa, yläosassa lähemmäs kainaloa muttei kuitenkaan kainalossa asti. Isohko alue, sellainen matalahko mutta leveä - ja näkyi ihan silmiin kun vähääkään rintaa katsoi. Tuntui selkeästi. Alussa tunnoton, mutta joko säännöllisestä tunnustelemisesta tai muusta johtuen hyvin pian muuttui vähän araksi ja hitusen pisteleväksi.
Lääkäri sanoi että 'ei miltään pahanlaatuiselta vaikuta, mutta otetaan kuvat lähinnä oman mielenrauhan vuoksi'. Toki ymmärrän etteivät heti kättelyssä voikaan alkaa pahimpia pelottelemaan.
Mammografiaan ja ultraan pääsin heti seuraavalle päivälle, ja lääkäri (eri kuin edellinen ) halusi ottaa heti myös paksuneulanäytteen. Ei kauheasti halunnut kommentoida, lähinnä vain ''kyllä me tämä pois hoidetaan..'' mutta itse huomasin kuinka ilme vakavoitui.
Neulanäytteen oton jälkeen alkoikin sitten rinnassa olemaan enemmän tuntemuksia ja kipuakin, kuulin seuraavalta lääkäriltä että se on ihan normaalia.
Nyt siis olen tässä; vasen rinta poistettu ja kainalo tyhjennetty, oikeasta varuiksi leikattu yksi normaalinoloinen imusolmuke pois. Maanantaina saan kuulla lopulliset tutkimustulokset ja hoitosuunnitelman, sen verran tiedän että todennäköisemmin saan 'kaiken mitä annettavissa on' syövän sekamuotoisuudesta sekä nuoresta iästä johtuen. Olin myös viime maanantaina luustokartoituksesta ja siitäkin saan tulokset ylihuomenna.
En oikein osaa sanoa muuta, kuin koita malttaa. Itselleni tuo aika ensimmäisestä lääkärikäynnistä seuraavaan lääkärikäyntiin oli se vaikein. Ahdistavuus, tieto siitä että syöpää se on muttei vielä mitään tietoa mitä se tarkoittaa - se oli hämmentävintä.
Kaikesta tuskaisuudesta huolimatta kaikki on kääntynyt jo helpommaksi, ajatusten tasolla siis. Tottakai olen edelleenkin murheissani, peloissani ja hämmentynyt -- mutta myös luottavainen. Itse olen kerännyt mahdollisimman paljon ihmisten kokemuksia ja tietoa sitä kautta, en niinkään virallisilta sairauteen liittyviltä sivuilta.
Mutta aikana ennen omaa leikkaussuunnitelmaa pyrin suht varovaisesti suhtautumaan kaikkeen tiedonhakuun. Tässä kun on niin monia vaihtoehtoja ja suuntauksia, ettei kannata ihan kauheasti edes tietoa etsiä ennenkuin varmasti tietää oman reittinsä.
Älä siis murehdi, se on kaikkein kuluttavinta! Tässä vaiheessa missä nyt olet itse, on kuitenkin vielä kaikki mahdollista. Eikä mahdotonta ole senkään jälkeen olivat sitten tulokset mitä tahansa, on vaan aika avata erilaisia ovia.
Tsemppiä sinulle, ja kerrohan lisää ajatuksistasi kun siltä tuntuu!
- Terhikki
- Ahdistuksen paluu...poppana
- Re: Ahdistuksen paluu...ulriikka
- Re: Ahdistuksen paluu...Sini-likka
- Re: Ahdistuksen paluu...poppana
- Re: Ahdistuksen paluu...Terhikki
- Re: Ahdistuksen paluu...poppana
- Re: Ahdistuksen paluu...Silkki
- Re: Ahdistuksen paluu...poppana
- Re: Ahdistuksen paluu...Anna52