Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Tätäkö tämä elämä sitten tulee olemaan? Ainainen pelko uusiutumisesta?
Hei JaspisSe on vain tosiasia, että vanhaan ei ole enää paluuta ja että luottamus omaan terveyteen palautuu vähitellen ja vasta ajan kanssa. Minäkin kun tämän nielutulehduksen sain, en millään voinut uskoa, että sairastun vain siihen, koska totta kai, olo oli yhtä kamala kuin taannoin sepsiksen aattona - eli silloin kun jouduin jo ensimmäisestä Taxotere-tipasta munuaistulehduksen takia sairaalaan.
Mutta tosiasia on myös, että olosuhteet huomioon ottaen voin nykyään jo kohtuullisen hyvin. Hoidot ovat rankkoja ja elimistö korjaa niiden jälkiä vielä vuosikausia. Ajatukset ja tunteet tekevät myös omaa työtään, ja viimeksi kun viikonloppuna katselin lasten Jouluomena-limonaadia, ajattelin epirubisiinia. Eli reilu vuosi on nyt siitä, kun astuin sytostaattijunasta ulos.
Me olemme vielä nuoria ja Sinä olet vielä nuorempi kuin minä. Meillä on lihaksissa vielä voimaa ja hormoneissakin kuhinaa. Voiko niihin mihinkään enää luottaa, on ensimmäinen kysymyksesi, mutta pakkohan se on, sillä emmehän me voi kääntyä omaa elimistöämme vastaan, vaan yrittää rakastaa sitä yhä enemmän, vaikka vain näin vaivoja ja koettelemuksia kärsineenä.
Itsensä ylöspaneminen käy hoitojen jälkeen ihan työstä, mutta ehkäpä sitä ei sittenkään aina pidä ottaa niin turhan vakavasti - sitä saan aina itsellenikin välillä muistuttaa ja hokea. Elämä koostuu niin monista eri asioista, että jokaiselle päivälle löytyy ihmettelemisen ja jopa ihastelemisen aihetta, jos vain antaa sille sijan.
Uutisissa puhutaan lamasta, mutta itse jo tiedän, millaisia vaihtoehtoja se saattaa esim. minulle avata, sillä kerran kun on päässyt kurkistamaan sisäiseen todellisuuteensa ja näkemään sen pohjiaan myöten, oppii myös tunnistamaan sen, mihin seuraavaksi kannattaisi tarttua. Kaikkea ei voi itseltään vaatia ja itseään saa jopa säästää, mutta muutenhan elämää eletään mahdollisimman täydesti, eikö vain? Et vain voi ottaa vertailukohtaa siitä, mitä muut ikäisesi tekevät, vaan kaiken lähtökohta, oma alkupisteesi löytyy vain Sinusta itsestäsi, siitä, mitä ja miten itse sisimmässäsi tunnet.
Matka pohjalta voi olla pitkä, mutta jo se että pääset liikkeelle, on erittäin tärkeää. Rohkaisen Sinua siihen, ja tuokin käynti kuntoutusohjaajalla työntää Sinua eteenpäin.
Ystävällisin terveisin
Karhutar
- Re: Tätäkö tämä elämä sitten tulee olemaan? Ainainen pelko uusiutumisesta?Karhutar