Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Ihanat - 'kamalat' ystävät...

Mä soitin heti diagnoosin saatuani 4 lähiomaiselle, joista äitini asuu aika lähellä, joten olemme tekemisissä aika paljon silmätysten. Välillä hän soittaa, onko aputarvetta. Muut kolme asuu niin kaukana, että pidämme yhteyttä puhelimitse/tekstiviestein, mutta pääosin se muotoutui alusta alkaen niin, että mä tilannetiedotan.

Faceen laitoin ihan omaan profiilini tiedon syövästä, koska olen alkanut vain niiden kavereiksi, joilla on mulle jokin merkitys. Päivitän koko tilannettani joko pelkin sanoin tai myös kuvin ja sanoin.. Ihan kaikesta. Mutta ei mun päivitykset tieten oo pelkkää syöpäjuttua, kyllähän nyt muutakin tapahtuu.

Tänään taxossa tilannetiedottelin kuva kera (tiputusputkesta kuva) sekä pelkin tekstitiedoin missä mennään ja miltä tuntuu. Osa vain lukee päivitykseni, mutta osa kannustaa ja eli tänään hengessä mukana. Mua se jaksuttaa. Viimeisen hoitoasiapäivityksen laitoin kotona, että "täällä ollaan ja ainakin vielä hyvissä voimin"

Lähiomaisten lisäksi on joitakin, joiden kanssa vaihdetaan puhelimitse kuulumisia silloin tällöin, mutta ei välttämättä joka viikko. Ja nyt kun tämä tilanne päällä, ovat sanoneet, että "soita taas, kun jaksat". Monilla on kuitenkin kokemuksia sukulaisten/ystävien syöpähoitoajasta.

Olen saanut ihan muussa yhteydessä viikko sitten uuden ystävän ja hänkin sanoi, että tavataan syton jälkeen, kun olen tapaamisvireessä eli pallo jäi mulle. Otan yhteyttä, kun jaksan seurustella. Samoin ollaan sovittu yhden serkkuni kanssa.

Mun melkein sukulaiset ja ystävät on facessa ja facepäivitys on mulle ittelle vähän kuin terapiaa. Välillä valitan jostakin ja toisinaan hehkutan.

Mutta laitan lähes joka päivä iltapäivällä puhelimen äänettömälle ja lepailen, ellen peräti torkahda. Jos on tullut tekstareita tai puh.soittoja, vastaan, kun jaksan/viittin, kun tiedän, ettei yhdessäkään yhteydenottoyrityksessä ole ollut kysymys mistään tosi akuutista asiasta. Sama juttu mailien kanssa. Vaikka nykyään on monia tapoja yhteydenpitoon, en anna niiden hallita elämääni (meniköhän nyt vähä asian sivuun).

Mä en kyennyt aloittamaan tämän syöpäpolunkulkua kuin kertomalla siitä kaikille alusta alkaen. Mä haluan, että kaikki keiden kanssa olen tekemisissä tietää kunkin menossa olevan vaiheen ja halutessa voidaan puhua just sen hetken mahdollisista ongelmista.

Mutta ymmärrän, että kaikki ei halua leväyttää syöpäsairauttaan kaikille, meitä riittää moneen junaan ja sehän jos mikä on elämän rikkaus. Se vain on valitettavaa, ettei kaikilla kanssaihmisillä ole hienotunteisuuden tajua. Aina ei itse jaksa ajatella positiivisesti eli että ne kyselijät ovat vain huolestuneita.
Jaksuja Katjuliini!
piikup | 2.11.2012 klo 20:26:51