Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Elämää CEF:n jälkeen JA SEN AIKANA

Eilen tuli viikko minun CEFfistä ja jäljellä on väsymys. Minullahan tämä väsymys niin taxojen kuin nyt CEFfin aikaan tarkoittaa sitä että en ole uninen, ennemminkin univaikeuksia sytostaattien ja korttisoonien aiheuttamasta levottomuudesta. Väsymys on ennemminkin voimattomuutta ja energian puutetta. Vähän kun tekee jotain niin sitten pitää välillä huilata. Käsissä ei ole voimaa, enkä saa limu ja mehu pulloja auki. Jalat menee maitohapoille heti jos edessä on ylämäki tai portaat ylöspäin. Muutoin käveleminen tuntuu hyvältä jopa yli tunnin kävelylenkeillä. Muutaman kerran taxojen aikaan jouduin ottamaan muutaman juoksuaskelen bussipysäkille ja heti sydän alkoi tykkyttämään siihen malliin, että ei tainnut tykätä edes pienestä rasituksesta. Olo on oikeastaan nyt hyvä. Tässä matkan varrella on ollut niin kivisiä ja pimeitä päiviä, että pikku väsymys ei just nyt tunnu missään :D

Olen kaivanut ompelukoneeni naftaliista ja ompelemme siskoni kanssa uusia verhoja mökille. On ollut tosi piristävä pikku projekti. Tonne ompelukoneen ääreen kun istahdan, niin millään en malttaisi tulla pois. Eilen olikin kämmenselkä (poistettu kaikki imusolmukkeet) turvonnut niin että alkoi jo sormetkin vähän särkemään, eikä kättä saanut enää nyrkkiin (enkä silti olisi malttanut lopettaa :\). Pidin sitten illalla siinä sitä ideaaliside käärettä hetken, niin se kyllä auttoi ja tietty nukutu yö.

Nyt on minulla taas netti-tauko koko ensiviikon ja yritän myös jättää syövän tänne kotiroskikseen, kun vaihdamme maisemaa. Lähdemme huomenna Turkuun, ollaan siellä yksi yö hotellilomalla. Maanantaina laivalla Ahvenanmaalle ja Eckeröhön viettämään viikoksi "kommuuni-saaristoislaiselämää". Meitä on sekoitus sukulaisia ja ystäviä 8 aikuista (ikä 40-46) ja 12 lasta (ikä 3-17) samassa huvilassa, jossa kaikille neljälle perheelle oma "huoneisto". Ja siainti merenrannalla :)))))). Mieheni siskon perhe tulee Ruotsista, joten edessä on myös ruotsinkielen intensiivi viikko.

En osaa runoja kirjoitella, mutta laulun sanat tarttuvat minun päähäni ja nyt pyörii jostain syystä tälläinen laulu takaraivossa:

"Me ollaan sankareita kaikki,
kun oikeen silmin katsotaan.
Me ollaan sankareita elämän,
ihan jokainen"

Haulauksia kaikille loppuheinäkuulle
Terveisin "Myrskyluodon Maija"

PS Nyt sain postissa sen Temesta reseptin, joten minä käyn seuraavan CEFfin Yrjö-taistoon Kytril-Temesta-Kortisoon aseilla.
MeriTuuli | 21.7.2007 klo 10:52:21