Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Onkohan minulla syöpä?
Re: Kilpirauhasen syövän epäily
Jana11Hoitotyössä varmaan joutuu näkemään myös ikäviä asioita ja surullisia elämänkohtaloita, mutta omalle kohdalle osuessa tilanne ei välttämättä ole näin paha. Jokainen syöpä on erilainen, ja niihin saa nykyään yksilöllistä hoitoa, ja jokaisella on omat keinonsa ja voimavaransa selviytyä kohtaamastaan taudista. Ei siis tarvitse ajatella sitä, mitä voisi olla tai miten voisi käydä, vaan keskittyä siihen, mitä nyt on ja mikä saisi sinut voimaan vielä paremmin.
Sain yli kolme vuotta sitten kuulla sairastuneeni pahanlaatuiseen rintasyöpään, joka oli jo levinnyt laajalle kainalon imusolmukkeisiin. Lapset olivat vielä pieniä, ja esikoinenkin aloittamassa vasta koulua, joten huoli ja pelko heidän puolestaan oli tietysti aluksi kova. Miten he selviäisivät minun sairastelustani, sillä leikkauksen lisäksi tarvitsin myös sytostaatti- ja sädehoitoja?
Otin tavoitteeksi alusta lähtien, etten kiirehtisi liikaa asioiden edelle, ja huolehtisin siitä, että lapsilla olisi mahdollisimman tavallinen arki ja normaalit rutiinit. Kuopus sai käydä päiväkodissa ja esikoinen koulun jälkeen iltapäiväkerhossa, ja näin sain aikaa itselleni voimistua ja hoitaa kodin askareita omaan tahtiini, jos vain olin siinä kunnossa. Voimieni mukaan jatkoin harrastuksiani, mutta työstä jäin sairaslomalle, sillä hoidoista toipuminen kävi jo työstä, enkä halunnut pienen työyhteisön sairastuvan lisäkseni. Sairasloma oli minun aikaani, siis aikaa vain omalle itselleni.
Lapsille kerroin asiat aina sitä mukaa kuin ne olivat ajankohtaisia. Niin heidän ei tarvinnyt pelästyä, että rinta lähti ja myöhemmin hiuksetkin. Asioista puhuttiin ja jokaiseen kysymykseen vastattiin, ja luulen että juuri sairasloman ansiosta olin enemmän läsnä lapsilleni kuin ilman tautia. En muista, että olisin koskaan nauttinut niin paljon iltasatujen lukemisesta;-)
Nyt kun hoidoista alkaa kolme vuotta täyttyä, on elämä palautunut jo ennalleen. Rinta on edelleenkin poissa, mutta en ole sitä sen suuremmin murehtinut, vaan huolehtinut siitä että jokaiseen viikkoon mahtuu myös ilonaiheita. Minulle suuri sellainen on liikunta ja erityisesti tanssi, ja naisellisuuden löytyminen ison operaation jälkeen onkin yksi suurimmista elämyksistä ja positiivisista yllätyksistä elämäni aikana.
Sinulla on tie vielä alussa, ja voi olla, että selviät pelkällä leikkauksella, eikä sinun ruumiinkuvaasi tai -voimiisi tulla kajoamaan sen enempää. Se on suuri onni, ja on oikein ja kohtuullista keskittää toiveikkuutensa siihen. Ja vaikka näin ei juuri heti kävisikään, niin halusin vain kertoa että elämä voi siitäkin huolimatta jatkua ajautumatta sen suuremmin kaaokseen. Ole vain lempeä itsellesi ja anna itsellesi aikaa ymmärtää asiat ja hyväksyä elämä sellaisena se kuin se on.
Epäily ja pelko ovat kalvavia, mutta voit luottaa siihen, että ne aikanaan väistyvät ja voit tuntea olevasi taas turvassa ja oma itsesi. Jaksamista teille kaikille, jotka odottelette leikkauksia ja tuloksia!
T. Karhutar
- Re: Kilpirauhasen syövän epäilyKarhutar
- Re: Kilpirauhasen syövän epäilyhilleviivi