Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Saattohoito

Re: Missä vaiheessa ja miten saattohoitopäätös tehdään?

Hei!

Minulla on tuore kokemus saattohoitopäätöksen tekemisestä. Isäni kohdalla se tehtiin liian myöhään. Jo elokuussa oli lääkäri sitä mieltä, että hoidot voisi lopettaa hyödyttöminä, mutta isä oli vakaasti sitä mieltä että haluaa niitä jatkettavan. Lääkäri sitten päätti, että jos isä saa who:n luokitusten mukaisesti kuntonsa nousemaan yhden pykälän verran, voidaan hoitoa jatkaa. Näin tapahtuikin, mutta hoidoista ei ollut enää hyötyä, vaan haittaa. Lääkärin mukaan potilaan oma tahto on ratkaiseva tapauksissa, joissa hänen kuntonsa sallisi hoitojen jatkamisen, vaikka niistä ei enää varsinaista hyötyä olisikaan. Lääkärit päättävät hoitojen lopettamisesta mm. kun niistä ei ole enää hyötyä, ja kun potilaan kunto ei sitä enää kestä.

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon välinen ero on hyvin häilyvä. Isä nukkui pois 2 viikkoa palliatiivisen hoitopäätöksen tekemisestä. Sairaalassa hän oli siitä ajasta viikon. Saattohoitoahan se oli alusta alkaen, mutta näiden käsitteiden sekoittuminen saa helposti omaiset ajattelemaan, että aikaa olisi mahdollisesti vielä kuukausia tai vuosia (niin kuin monilla palliatiivisen hoidon potilailla onkin). Ennen puhuttiin terminaalihoidosta, mikä sisältää nämä molemmat käsitteet. Nyt se on pyritty erottamaan palliatiiviseen ja saattohoitovaiheeseen, mutta ehkäpä nämä käsitteet sotkevat ajatuksia enemmän kuin selkiyttävät niitä. Kummassakaan tilanteessa ei kuitenkaan jätetä hoitamatta, saattohoitokin on mennyt eteenpäin kun on todettu esim lääkitysten (muiden sairauksien) jatkamisen olevan ihan mahdollista loppuun saakka, että se i pidennä eikä noputa lähtemistä, vaan esim. suonensisäisen nesteytyksen pitävän suonet auki kipulääkkeen helpompaa annostelua tai kuivumisen estämistä varten.
Saattohoitopäätös tulisi tehdä ajoissa, kun aikaa on viikkoja tai enintään kuukausia. Liian myöhään tehty päätös heikentää potilaan elämänlaatua ja saattaa ehkä jopa lyhentää jäljellä olevaa aikaa. Isän kohdalla saattaa olla, että kävi juuri niin, mutta kunnioitan hänen tahtoaan aina. Niin kuin hän sanoi "Tämä on minun juttuni."

Kuitenkin vastuu siitä, että omaiset ja potilaat tietävät mikä on todellinen tilanne, on lääkärillä. Kannattaa minun mielestäni kysellä paljon.

Jos nyt voisin elää uudelleen tuota aikaa... niin en osaisi edelleenkän tehdä mitään toisin. Kunnioittaisin edelleen isän päätöksiä, huolehtisin niiden toteutumisesta ja olisin tukena.

Voimia teille!
Iskän tyttö | 2.12.2009 klo 16:41:47